ADHD-tyyppi?

Tuli katsottua lyhyt haastattelu Nykäsestä, joka poistunut keskuudestamme, ja ollut paljon puheenaiheena, kuoleman jälkeen.

Matti kertoi, että se hetki kun oli ilmassa, oli ainoa selkeä rauhanhetki. Oli tyyppiä ADHD, kuulemma.

Muistuu mieleen omat keskittymisten hakemiset, jotka älysin huomata jälkikäteen, kun tuli mieleen se, mistä pidin.

Eräs juttu oli myrsky-uinti. Täydellinen mylläkkä ja tuiverrus, hankalin varustein. Siinä ei tarvitsisis miettiä, mitä tehdä, vaan tilanne ns veisi.

Samaa vapautusta saa näköjään Matin tyylilläkin, lennellessä. Tässäkö jotain yhteistä viehtymyksen pohjaa?

Viimeisin selkouneni oli seurata erästä katua, mutta lennosta. Siinä mielessä nautinnollinen uni, että päätymän tiesi, mutta pahaksi onneksi poikkesin. Selkounensakin voi sössiä. Ensimmäinen kerta kun tuon tein, tai oikeastaan toinen, tosin montaa näitä ei ole kertynyt.

Jääpolkujuoksu on samaa, tilanteille antautumista, irtioton paikka itsestä, kun varaa ei ole kuin ympäristölle. On näitä jonkin verran.

VR voi tuon takia kiinnostaa tavallista enemmän. Kiinnostusta joskus ihmetellytkin, tai siis suoraa vaikutusta. Kerran 3D-leffan jälkeen tulin elokuvateatterin liukuhississä alas, ja katselin ympäristöä kuin leffaa, leffan sisällä. Jänski kokemus.