Juhasamy

Jotain paikallista. Jäähallista puhuttu jonkin verran (Lappeenranta). Keskusta voisi olla hyvä tällaisille. Sama matka, eri suunnista, joten kokoontumista ajatellen, jos sellaista tarvitsee, menee jotenkin tasapuolisesti, ja ekonomisesti. Keskusta-alueen arvo taas on outo. Tästä aiheesta en tiedä paljoa, tosin joskus kuullut mainittavan siitä, että (kaupunki)yhteisöt olemassaolollaan luovat arvon keskeisille paikoille. Jotta keskeisiä paikkoja voi vallata pysyväluonteisemmin, pinta-alan osalta, niin yhteisön palveleva merkitys lienee peruste tällaiselle. Tarkoittaa toisaalta sitä, että jos tästä yleisesti luodusta arvosta nauttii, tulisi korvausta suorittaa taholle, jonka varassa asema lepää. Tällaisen ajattelutavan mukaisesti, voisi rakentamiset olla aivan toista. Voitaisiin tehdä sitä, millä on palvelevuutta. Yksityisteemaa ainakin itse miettinyt. On hyvä juttu, tosin laaja-alaisuudessa tuppaavat olemaan, eivät kovin kapeasti, kuin tietyltä osin. Eräänlaista varkautta, hyväksytysti.

Liikennettä tullut jonkin verran käsiteltyä, Facen eräässä keskusteluryhmässä. Siitä siirtynyt käsittelemään infraa, ja peruselämäntapaa, joka näkyy liikennettä laajemmin, jatkuvasti arjessa. Järjestys liikenteessä, ja arkipuitteissa, on kaaosta. Tässä vaiheessa listailin joitain perusasioita, mihin rakentelussa voi nojata. Jotain perusjuttuja on oltava, jotka painavat, pelkän sekoilun sijaan. 1. Asuminen suhteessa päivittäiseen liikkumistarpeeseen, oltava sen mukaisen rakenteen sisällä, jossa rutiininomaista kuluttavaa liikkumista, ja sen massiivista rakentamista ei tarvita. 2. Jos nojataan joukkoliikenteeseen, on se tarjottava ainoastaan reitille, jossa on selkeää mahdollisuutta massaliikkumiseen, ja sen tekemiseen sujuvaksi. 3. Liikuntakyvyn laskiessa, asuinpaikka on saatava hyvin läheltä peruspalveluita, ja joissain tapauksissa asumapaikalta suoraan. 4. Maa-alueita ei saa peittää pysyväisrakenteilla (asuminen, muu infra) enempää kuin tarve. 5. Jokaisesta asuinpaikasta lähtien, on

YLEn eräässä musiikki-ohjelmassa, käsiteltiin neroutta. Erikoista, että vasta nyt älyää, miten huonosti sanaan viittaavaa on käsitellyt, ja miten hiekosti käsittelyä tehdään yleisesti. Nero-sanaan liittyy ihme pyörittelyä, ei mitään täsmällistä. Täsmällisyys ei kuitenkaan olisi mitenkään mahdotonta. Nerouden voi sanoa olevan hulluutta. Usein nämä erotetaan toisistaan. Jos erottaminen tehdään, niin kokonaisuus tuskin tulee ymmärretyksi. Toisaalta, jos hulluus viedään liian kauas, mennään asian ohi. Neroutta on, siinä missä hulluutta. Kumpaakaan ei voi kieltää. Nerous on yksinkertaisesti ajatellen: Hulluutta, jonka ilmeneminen saa erilaisen suhtautumisen ulkopuolisissa. Suhde neroon on ainakin jossain määrin arvostava. Suhde hulluun, menee selkeiten mielen köyhyyteen. Oleellista kummassakin, on kuitenkin tietty toiseus. Mistä käsin nerouteen liittyvä toiseus lähtee, on omanlaisensa asia. Näissä on erilaisia lähtöpohjia, osa mukiinmenevämpiä, osa sellaisia, jotka mitätöi kaikki loisteliai