Juhasamy

  Mainasin kirjoittaa aforismin/ajatelman: Mitä enemmän äly-osuutta, sen enemmän kykyä ja valmiuksia, suoraan otettavaksi, tosin sen vähemmän kykyä ja valmiuksia, suuntautumiselle, ts potentialisää sille alueelle, jonka kupeeseen kasvu kestää kauemmin. Ajatelman tarkempaa muotoa en muista. Sanoma oli jotain tuota. Älykkyys-käsite, järkevästi maailmaan liittyvänä, voisi viitata vahvasti autismin tai robotismin tyyppiseen. Toiminta näkyy konemaisuutena, jossa on hyvää, sekä toisaalta heikkoa. Tämän tyypin tarkasteluvinkkeli, joka kavantumallisemman botismi-osuuden havaittavuudelle suotuisampaa, ja vaikka on toisaalta yhtä lailla kiinnittynyttä botismia, niin sentään jotain jalostuneempaa. Jossain tutkivassa ja hakevassa kielenkäytössä, koko älykkyys-käsite tuntuu sekoittavalta. Siihen liitetään käytännössä jotain suuremman konteksti valmiutta, kuin pelkkää konemaisuutta, kuitenkin niin, että konepiirteisyys on varteenotettavaa, eikä ylenmäärin löysiä ole havaittavissa. Sosiologisessa mie

Asiakäsittelyissä ilmenee paljon markkinointia, harhaanjohtavuutta, ja mikä pahinta, aikaa kuluttavaa höttöä. Valeuutisointi ei välttämättä ole niin paha, kuin tilan vieminen tärkeiltä. Asiakäsittelyn tasoa on, myös parempana. Toisekseen, asioita käydään jonkin verran perusteellisemmin, tai vielä parempi sanoa, että asioihin on helpompaa liittyä. Esim Youtubessa on paljon tunnettuja julkishenkilöitä, joiden taustaa voi tietää isommin, eikä tarvitse altistua vain hajanaisten kommenttien sirpalemaisuudelle, jossa millekään erillisulostulolle, ei löydy selkeän hyvää sijoituskontekstia, jota vasten viestin arvo pääsisi oikeuksiinsa. Yleinen malli ja mielipide kaikesta, on tiedollisemmalle, ja pysyvyyttä hakevalle, huonosti motivoiva tekijä, asiaosallistumiseen. Yleinen mielipide on, mitä on. Aika muuttaa sitä, ja tappeluiden voimasuhteet. Ei oikein pysyvää, ja sekin jonka joku voi saada kestämään kauemmin, vie energiaa, ja lohkaisee elämästä niin paljon aikaa, ettei oikein tolkkua. V

Biden: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007784193.html Lavrov: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007798698.html Jokainen maa kärsii sisäisistä ristiriidoista, ja tällaisten suhteen ollaan samassa veneessä. Jos vaikka EU aikoo yhtään olla rauhan asialla, niin yrittää hoidella elintienoota osaltaan, ihmisen toimintaa ymmärtäen, ei syntipukkeja hakien. Ihmisyyden, yhteiskuntien ja kollektiivien tienoilta, on paljon opittavaa ja ymmärrettävää. Vaikka tylsempää kuin suora toiminta, ... niin ratkaisut pitkässä juoksussa, vaativat tavallista asiaduunia, ei sen ihmeempää. Eri juttu, jos välttämättä haetaan kärhämää. Tätäkin on pyritty tekemään, muista niin paljoa piittaamatta, menneisiin aikoihin kun tutustuu. Duunia riittää, eri sektoreilla. Jotain yhteistäkin voi yrittää saattaa maaliin. Tämän jälkeen syntyy sitä kakkua, ja vaikkei jaettavaa, niin tilaa ja mahdollisuutta hoitaa omia asioita, ilman jatkuvaa hyökkäystoimintaa, ts vahvaa puolustustuspainotteisuutta. Idea koskee gl

Hiljaisen tiedon merkitystä korostetaan. Korostus koskee työelämää, ja toimivuutta yleensä. Hiljaisen tiedon kielteisiä puolia taas ei usein mainita, ainakaan niitä ei ole suoraan liittää tällaisen käsite-haaran avautumaan. Hiljaisen tiedon ongelmaa, voidaan silti käsitellä paljon, tosin eri yhteyksissä, vaikka erilaisin käsitelähdöin, tai käsitekontekstein. Tästä huomaa, jotain kanavoitua käsittelymaailmaa, jonka rakenne itsessään, voisi olla avartavan oloinen, tutkailun puolesta. Hiljaisen tiedon eri puolet, eivät tosiaan ole useinkaan oma juttunsa, aihealueensa, mikä tulisi kauttaaltaan enemmän käsiteltyä, monipuolisuuden mittarein. Käsittelytarve näyttää siten käytännön elämässä, olla muuta kuin ilmiökeskeistä. Haetaan asioita, ja sen mukaisesti tulee maailmaa tarkastelun alaiseksi. Kun hiljaiseen tietoon nojataan, se osataan löytää, se osataan mainita. Kun rutiininomaisuus, valmispohjaisuus vailla erilliskytkennällisyyksiä, ei jossain ole samalla tapaa yksioikoisen toimivaa, voida

Nyt kun muistais vielä, mistä piti kirjoittaa. Jotain kivan oloista langanpäätä kävi mielessä, mutta näin näitä unohtuu, kuin huomaamatta, vaikka lähdin valmistautumaan nimenomaisesti siitä kirjoitteluun, minkä nyt unohtanut. Teema liittyi ekosysteemiin. Luin juuri maaseudun tulevaisuutta, jossa oli artikkeli tutkimuksesta, jonka päätelmä oli, että maaseudun viljelyalueelta kun menee niittymäisempään maisemaan, eliöstö rikastuu, ts yksipuolistuminen vähenee. Metsien yhteydessä, retkeilijän kannalta, samaa seikkaa tuotu esiin hengitysilmaa koskien. Kun menee syvemmälle metsään, niin sieni-itiöiden laatu pomppaa toiselle tasolle. Itse havaitsin joskus Saimaata vähän kiertäessä, miten vedenlaatu vaihtui jossain kohden todella kirkkaaksi, verrattuna lähialueen vesiin, kaupungin laitamilla. Havainto yllätti. On toisaalta kokemus metsän raikkaudesta, noin ulkoilijana. Kerran ajattelin ääneen sitä ihmetystä, miten pimeä ja syksyn likainen metsä, voi olla puhtaampi kuin mitä kaupunki koskaan.

Parasta yhteisemmässä käsittelyssä ja omistautumisessa on tietynlainen arvaamattomuus, tai avoimuus, josta voi lähteä syntymään jotain sellaista, mitä ei ole kukaan voinut etukäteen odottaa. Kun tuollaista tilannetta ajattelee, niin mitähän ovat lainalaisuudet, jotka mahdollistavat tuollaista "putoamista", tavalla, jota kukaan kukaan onnistu estämään, tai ei ole tähän normitoimeen joskus motivoitunut / tyrkkäytynyt. Oikeastaan, vapaan syntymisen tilanne, joksi tätä myös voisi yrittää nimetä, voi tapahtua myös kaikessa rauhallisuudessa. Estäviä tekijöitä nimittäin ei ole, kuin itsessä, ja niissä painolasteissa, joita ei ole osannut heivata pois, edes tietyksi ajanhetkeksi. Vaikka lähtökohta omassa toimijuudessa, erilaisten syntymisten mahdollistamisen puolesta, voisi ajatella olevan vapaampi, niin päätelmä on vähän turhan yksioikoinen, ja mikä osumattomampaa, päätelmälle ei ole suurta tukea todellisuudesta. Isommassa porukassa, on enemmän ammennettavaa. Jos siihen on pääsyä, p