Juhasamy

Katja Kettu niminen ihminen kirjoittellut Amerikan fintiaaneista. On jänski asetelma, kun suomalaisia päätyy reservaatiin, eivätkä nämä voi olla intiaaneja, eivätkä normiväkeä. Okei. Tietynlainen tapaa välinputoamisryhmä löydetty. Näitä erilaisia tapauksia löytyy, jos mistäkin. Eräänlaista irtolaisuuden tarinaa, irtolaisimmillaan. Raamatun kertoma tapauskin lienee kokenut tätä elämän puolta, kun meni ilmaisemaan kettujen koloista, että niilläkin on luolansa, mutta ihmislapsella ei aina olisi. Mitä irtolaisuus aitona sitten merkitsee. Taatusti erilaisempi lähtökohta, koska irtolaiset keskenään ovat ehkä vielä irtolaisempia toistensa suhteen, kuin irtolaiset suhteessa johonkin selkeästi tunnustettuun kuuluvaistoon, miten tuo tunnustus meneekin, kokonaisuudessa. Jutusta tuli mieleen eräs yleinen tapa luoda kerrontaa, tehdä havaintoja ja myydä työn tuotoksia eteenpäin. Usein tarvitaan aika konkreettisia löydöksiä, että mielenkiinto herää, joksikin aikaa. Irtolaisuuden ilmiö on as

Menin joskus arvostelemaan erästä uutuuskirjaa, joka kertoi koneista ja tekoälystä. Havainnokseni kerroin, että alkuun kivaa tekstiä, ja karttunutta tajuntaa siitä, mitä on konemaisemmat liittymät, siis niiden vaikutus, liittyjään. Siten kirja jatkoi sinne, joka tuntui jo poskettomammalta. Jäi siis kesken. Kun tarkemmin kelailen, niin saatan käyttää jotain samaa tekniikkaa, pohdinnoissani. Viimeisin juttuni Facessa oli puunpolton kieltämisestä lähtevä. Ajatus virittyi lähteväksi siitä ongelmakohdasta, että itsenäisen toiminnan mahdollisuutta viedään tiukemmalle. Oikeasti puunpolttoa kaupungeissa ei voine mitenkään perustella, ellei oteta lukuun jotain iltanuotiota. En osaa tästä kertoa paljoa, enkä lähtisi tarinoimaan, siis vakavammin. Pikkuinen jännite, vieläpä väärällä perusteella, sai aikaan startin pohdinnoissa, jossa oli mielestäni hyvää ainesta, ainakin mitä tulee tämänhetkisyyteen, ja arviointiin ajattelijana. Kun kurottaa ja petraa, niin ei tyytyväisyyttä kannata vi

Flinkkilän vieraina luovien alojen nomadi Virpi Koskela ja miljoonabisnestä johtava Mariina Hallikainen. Pitkästä aikaa tavallista jutustelua seurailtu, noin tunti. Tastulan haastatteluista aina pitänyt, vähän enemmän kuin Flinkkilän. Eroa on, tai voi kokea, tosin nämä menevät miten menevät, seuraajilla. Jotain eroa olisi tällä kertaa haastateltavissakin, tosin ei verrattavissa haastattelijaparivaljakkoon, joista edellä. Hallikaisen kokonaisuus meni omille linjoille. Koskelan näin enemmän tuloshakuisuuden vinkkelistä, vaikka tuloshakuisuus oli pehmeää, kuten nykyään tähän pyritään. Hallikainen on minusta persoonatyyppinä taiteilija ja syventyjä. Jos ulkopuolisena ihmisiä arvioi, ihan suoraan näin näkemältä. Pelintekijät ovat myös intohimoisia. Vähän kuin Hallikainen lähti vaistomaisesti ymmärtämään. Sivusta voi nähdä sen uupumustilanteen, joka vetää irrallisempia luonnonkappaleita. Voidaan tarvita sivustakatsojan vahvuutta muituttaa siitä, mikä ovat nykyiset toiminnan reunae

Pähkinät ovat kivoja. Jotkut. Etenkin jos aikaa uppoutua. Pähkinän ei tarvitse olla kummoinen. Eilin tuli mieleen probleema siitä, miten pyyhkeen koko vaikuttaa siihen, miten nopeasti sen saa kuivaksi, tietyissä oloissa, kun pyyhkeeseen saatava imeytettyä nestettä, x litraa? Probleema on sillä tavoin mielenkiintoinen, että ratkaisuun vaikuttaa tosi paljon erilaisia tekijöitä. Voidaanko edes rajata jotenkin ratkaisu-avaruutta? Tälläisiin kysymyksiin ei toisaalta tarvitse vastata suoraan, vaan ne voivat jäädä pohdituttamaan kauemman aikaa. Ensinnäkin pelkästään nesteen imeytystoimi voi vaikuttaa. Kysymystä tulisikin laajentaa, koskemaan koko toimintaa. Millainen on se ratkaisutoimi, jota voi käyttää x litran kuivaamiseen pyyhkeellä niin, että pyyhkeen kuivatus on mahdollisimman nopea, olosuhteissa o_y? Edelleen voi mennä kohden yleistä, vaikka pyyhkeessä pitäytyminen on hyvä valinta, ja probleemanakin kiehtova. Jos ajatellaan nesteen poistoa erilaisilta pinnoilta, niin men

Jos jotain, ihan tavallisesta elämästä, tai sen erityiskohdista, jotka jää mieleen. Viime viikolla olin konsertissa. Eroica. Kaupungin orkesteri soitti. Konsertin jälkeen joku kysyi, että mitä ajatuksia. En osannut sanoa taaskaan mitään. Makustelua kysyjä ehdotti. Vastasin, että jotain tuollaista varmaan. Hyvin kysytty, hyvin vastattu. Ilalla oli pitkään pala kurkussa. Jännä, että tuli viiveellä. Huumaavuus oli ensireaktio, joka saattoi johtua suoraan desibeleistä, koska istuin melko edessä. Toinen iso reaktio jälkikäteen oli väsymys ja voimattomuus. Olin nukkunut edellisen yön yllättävän hyvin, joten vaikutuksen olisi sen mukaan tullut olla päinvastainen. Sen huomannut, että aika eri tavoin konsertit vaikuttaa. Kun konsertissa ei voi oikein tehdä muuta kuin seurata musiikkia, niin vaikuttumiselta ei voi välttyä, vaikka musiikkia itsessään voi olla jotain, x-selkoista, vastaanotettavaksi. Sitä jonkin verran miettinyt, että miten täysin tuntematonta klassista kannattaa vasta

Jos voisi ajatella, että politiikka ei olisi kielteistä, niin ehtona tulisi ehkä väistämättä olla se, ettei politiikka saa olla vaikuttavaa, tai vaikuttavaksi tehtyä. Jos on vaatimusta, ja vaikuttavuudentuontia, niin tätä tosiaan tarvitaan, mutta eri yhteyksissä. Siellä kun asia on must. Ajatus oli isona tietysti se, että on oltava neutraalia asiankäsittelyä, ja tavallista elämää ja siihen kuuluvia ratkaisuja, joista osa on keskinäisyyteen jotenkin sidottuja. Jaottelut näitä erilaisia vaikutusryhmiä ajatellen, menevät miten menevät, parhaillaan. Ehkä tällaisessa ei ole selkeyttä, vaan eniten mitä sattu kuin sitä. Vaikea kyllä sanoa mitään tarkempaa.

Elämänlokero, eri tipahtarymille, ei ole aina yhtä elettävä. Asia käy ilmi, kun vertaillaan suoriutumisia, tiettyjen ihmisryhmien osalta. Osa ihmisten aluista lähtee tilanteesta, joissa menetys ei ole yhtä todennäköinen. Ongelmointi sitäkin varmempaa. Luonto kokonaisuutenakin on jänski. Elinolot koko planeettaakin ajatellen vaihtelevat. Elämää on pimeistä meren syvyyksistä, ja kuumista lähteistä lähtien, ties minne. Jos on vaikeita olosuhteita, ja jopa selviytyminen voi olla niin ja näin, niin tietynlaista karsintaa tosiaan esiintyy. Osa pärjäävistä voi olla huomispäivän menestyjiä. Talous on varmaan vähän samanlainen. Kun on väline, ja paikkansa ansainnut, niin siinä kun luo tilaa, niin samalla painetta, jolloin paine terästää, ja luo tarvittavaa siihen, mitä kaivataan. Talous saa aikaan, entistä vähemmällä, joten siitä tulee entistä elinvoimaisempi. Siinä kun eliöt hioutuvat kohden ylipäätään mahdollista, niin sama ilmiö koskee välineitä, jotka palvelevat eliöitä, kuten ihm

Tänään luin jostain, että Kiina tuskin vakoilee ketään kansalaista erityisesti. Taisi olla Petteri Järvinen, lausujana. Mainitsi kuitenkin, että Kiina voi vakoilla kännyköitä, eli valmius on. Tietokoneita turvallisempia kännykät silti olisivat. Tavallisesti ajattelee, ettei vakoilun kohteeksi joutuminen ole ongelma, kun harvoin täyttyy kiinnostus lähteä sellaiseen. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun vakoiltavat voi valita, ja poistaa haitallisemmat ihmiset, jollain tavoin, nin tämä voi olla vaarallista, ja ja jossain vaiheessa kokonaisuudelle.

Jos ennen oli enemmän yleistä kurjuutta, sotia ja väkivaltaa, siis jotain suoraa, niin ehkä joukko-ampumiset ovat enemmän sisäisen olotilaan liittyviä toimia. Tunnekertymät ratkaistaan summittaisella väkivallalla, ja pahaan oloon luodaan helpotus, suunnittelemalla kunnon "mielenilmausta". Masennus liittyy samaan ilmiöön, elämään lähiongelmatilannetta. Masennus syö sisältä, ja harmia tehdään passiivikeinoin, olemalla välittämättä, tai tahtomattaan, voimattomuuden takia. Pahoissa oloissa ihmiset reagoivat eri tavoin. Toisaalta samakin ihminen voi tietyissä tilanteissa toimia, tai vetäytyä. Lisäksi kumpikin noista voi olla rakentavaa, tai tuhoisaa, ja kohde vaihdella. Hassua kyllä, niin ongelmien käsittely kunkin yksilön lähietäisyydellä, taitaa olla yleisesti parempi asia kuin se, että olisi suoraa toimintaa, ja sen tylyjä seurauksia. Asian tulkintaa hankaloittaa se, jos lähisopeutumispaine johtuu paljolti isoista ja suorista tekijöistä, jotka kasaavat yksilöihin pain

Olikohan aiemmin ihmiset parempia lukemaan todellisuutta, ja tulevia, kuin nykyään? Perusteluna voi olla selkeämpi perinne, jonka puitteissa käänteitä tapahtui, ja kerrontaperinne piti huolta muistista. Tai sitten tapahtumiin vaikutti lähinnä ihmiset itse. Nykyään elämä on enemmän kompleksista, vaikka ihminen tietyltä osin samanlainen kuin aiemmin. Seuraus monimutkaisuuden sumentavasta vaikutuksesta, siis tyhmistämisestä, johtuisikin siitä, että ihmiset voivat lähteä kiinnittämään huomiota enemmän sivuraiteille, monimutkaisuuksiin. Metsä ns häviää puilta, kun puita on niin paljon, ja tarkastelu kohdistuu näihin, pakosta, koska reaalivaikutuksia on, mutta tosiaan vaikeammin ennustettavasti. Ennustukset ja linja-arvelut lähtisivät nykyään enemmän lillukan varista, kaikesta kehityksestä huolimatta. En osaa sanoa, tuli vaan mieleen. Nykyisyyden hyväksi voi kyllä laskea paremman tiedonkäsittelyn tapahtuneesta. Toisaalta sekin luo uutta monimuotoisuutta, jonka päälle tulevat tote

Toinen sunnuntai, edellisen lisäksi, käydä polkulenkillä, eli juosta, ja kävellä, jotenkin sopivasti. Edellisen kerran oli melkoinen alaselkäsärky, ja myös sillä vuoden aloittavalla samoin, muutama viikko sitten, joskus. Jänski huomata, että kahdesti ponkaissut juoksemaan, alaselkäoikkuiluun tympääntymisen takia. Viime kerralla oli flunssaa, tai pientä kyseenalaisuutta, ja elimistö oli aika omistautunut lähikontaktiin uusien tulokkaiden kanssa. Tänään ei ollut sitä ongelmaa. Unirytmiä tuli ajateltua, ja riittävää päiväohjelmaa. Sokeritautiriskin ja ehkä sen osittaisen ongelmoinninkin vuoksi tulisi pitää liikunta maksimissaan siten, että edellytykset tuohon säilyisi mahdollisimman hyvin, eli ettei liikunta kuitenkaan menisi överiksi. Toisaalta verenpainelukemissa selkeä nousu talvikauden loppupuolella. Stressitasoa kun mitannut, niin täyspunaisella, sen laidoilla mennään. Painetta nenä ja sivuonteloissa, vasemman korvan tinnitys, ja jotain, mitä nyt en muista. Aivan poikkeuksi

Jänski tilanne, nämä vaalit, kun poliitikot joutuvat esittelemään kantojaan, ja näkemyksiään siitä, miten ajattelevat toimivuudesta, ja miten laittaisivat asioita siihen suuntaan, joka saa kannatusta. Vaalit tavallaan pakottaa ottamaan kantaa, ja vetoamaan kansalaisiin. Tässä mielessä avautuu kanssakäymismahdollisuutta. Aika harvinaista, tosin samalla myös lyhytaikaista tämä kanssakäymismahdollisuus.

Suomalaisnainen kaapattiin työmatkalla Tunisiassa, pieni tyttö auttoi pakenemaan – nyt nainen kertoo Ylelle, kuinka traumat ja isot velat seurasivat häntä vapauteen https://yle.fi/uutiset/3-10463334 (Marissa Jaakola) Raju tarina. Myös hyvää kerrontaa, hyvin kuvattua samalla. Melkoinen paketti. Voi olla, että toipuminen on aina sidottu ympäristön valmiuksiin, jos toipumista on paljon tehtävä. Tietty ympäristö voi auttaa toipumisessa tavallaan, ehkä tietylle tasolle. Tai tiedä häntä. Ympäristöllä kuitenkin meritystä. Oma toipumistapaus voi olla niin vaikea, ettei sitä tavallaan osata ottaa vastaan, tai paremmin sanoen, sellaisen tapauksen kanssa toimeentulo voi vaatia, mitä milloinkin. Tyypillistä voi olla suora torjunta. Vaikeuksiaan voi jakaa, tosin nähtävästi oltava realistinen, kehen voi luottaa, tai mieluummin sanoisin, että melkein osattava valita, kuka voisi kyetä vaikeuksien käsittelyyn. Joskus käsittelyt vaatii hitokseen, eikä kykyä voi saada, käymättä jotenki

Faceen kirjoitin eilen juttua asiankäsittelystä, reaalitilaisuuksissa, ja kirjoitusympäristöissä. Aiheenkäsittelystä kirjoitellut myös aiemmin erilaista. Live sytyttää, ja avata asioita, jos sopivaa porukkaa. Kirjoitusalustalla voi paneutua huolella kaikkeen, ja toisaalta koota asioita paneutuvammin. Menin kertomaan, että usein kirjallinen osallistuminen on melko yksitotista, ja ilmenee vaikka irtoheittelynä, tai romaanitason kahlaamisena. No, on toisaalta myös netin hektiikkaan sopivaa, lyhyen seurattavasti. Ehkä pintaa. Se tuli mieleen, että romaanitason syventymisissä on kyllä jotain pointtia. Yksin voi tuottaa paljon rauhassa, ja edetä vapaasti. Yksinkulussa on se etu, että jos porukka ei häiriinny käsittelyprosessin takia, niin asian arvo voi silti päästä ilmi, kun kirjan kokoiset tuotannot voivat olla seesteisemmin sulatettavaia, kokonaisuutena. Materiaali voi saada helpommin arvostusta ja vastaanottoa, mikäli muuten asiaa on. Kun kirjan voi tuottaa vapaasti, voi siihen

Pari päivää sitten nukuin niin sikeästi, että seurasi alaselkäsärkyä, joka on parhaillaan melko voimakasta. Ennen KOaa yötä olin väsynyt, joten uni oli sen verran syvää, että olin varmaan aika samassa asennossa, jolloin selkä äityi liikkumattomien jaksojen pituuden takia tavallista enemmän. Selkäsärkyä jos on, niin huomannut, että vähimmällä pääsee, jos pyörii jatkuvasti sängyssä, tai nukkuu muuten huonosti. Näin lyhyellä aikavälillä, pitemmästä en tiedä tarkkaa. Viime yö meni kyllä taas melko syvässä unessa. Erikoista oli kuitenkin se, että koska särky oli selvästi alkanut, ja jatkunut pitempään, siis jotain kovempaa, niin syvästä unesta tosiaan heräsi. Havainto on, että jos on särkyjä, jotka herättävät, voi havaita sen, mitä syvää uni on. Heräämiset kovempaan särkyyn, syväunesta on tietyllä tapaa mielenkiintoinen ilmiö.

Ensimmäinen kerta vaiheissa se, ettei tee oikein mieli tuoretta ananasta. Säilykemuodossa oleva pliisu vielä menisi, mutta tuoreananas tuntunut aika sopimattomalta, jo monta päivää. Erikoinen havainto. En olisi osannut lähteä siitä, että tällainen voi tulla vastaan, ja yllättää, mutta havaintona aika poikkeava, sen jälkeen kun hedelmää oppinut pitämään jonkin verran ruokavaliossa. Valkosipulille ei ole vielä käynyt samaa. Tiedä, onko mahdollista. Aika kapea on ruokavalio, paraikaa. Hernerokkaa tulisi tehdä, piakkoin.