(Kirjoitus)Materiaalin tuottamisesta

Faceen kirjoitin eilen juttua asiankäsittelystä, reaalitilaisuuksissa, ja kirjoitusympäristöissä. Aiheenkäsittelystä kirjoitellut myös aiemmin erilaista.

Live sytyttää, ja avata asioita, jos sopivaa porukkaa. Kirjoitusalustalla voi paneutua huolella kaikkeen, ja toisaalta koota asioita paneutuvammin.

Menin kertomaan, että usein kirjallinen osallistuminen on melko yksitotista, ja ilmenee vaikka irtoheittelynä, tai romaanitason kahlaamisena. No, on toisaalta myös netin hektiikkaan sopivaa, lyhyen seurattavasti. Ehkä pintaa.

Se tuli mieleen, että romaanitason syventymisissä on kyllä jotain pointtia. Yksin voi tuottaa paljon rauhassa, ja edetä vapaasti.

Yksinkulussa on se etu, että jos porukka ei häiriinny käsittelyprosessin takia, niin asian arvo voi silti päästä ilmi, kun kirjan kokoiset tuotannot voivat olla seesteisemmin sulatettavaia, kokonaisuutena. Materiaali voi saada helpommin arvostusta ja vastaanottoa, mikäli muuten asiaa on.

Kun kirjan voi tuottaa vapaasti, voi siihen nähtävästi osallistua vapaammin myös lukijana. Väliohjaus ja puuttuminen voi aiheuttaa kitkaa, ja viedä etenevyyttä sinne, minne voisi olla hyvä yltää.

Asiakaventuma yksintuottajana voi viedä kokonaisuutta paljon vinksalleen, sekä aiheuttaa käsittelyä, joka perustuu turhalle, eli on ohipuhumista, johon ei sortuisi niin helposti, jos palaute toimisi kaiken aikaa.

Vaikea sanoa, mikä hyödyllinen merkitys sitten voisi olla kirjoituksella, joka ei ihan osu. Katkoskohdasta huolimatta, voi päällekirjoittamisella olla merkitystä, vaikkei liittyisikään liitetyksi ajateltuun. Pointteja ilmenee, ja toisaalta jokin on saanut arvelemaan, siis tulta on, eli energiaa tehdä selkoa jostain.