Juhasamy

Voikohan ihmiset luokitella herkäksi ympäristön suhteen, vähän eri tavalla. Olisi samaa potentiaali herkkyyteen, vallitsevuuden kanssa, tosin herkkyys kohdentuisi erilaisuteen vastaanottajana, vaikuttujana ja toimijana. Olisi ensinnäkin suoraa synkroniaa vallitsevuuden kanssa. Tämä voisi tarkoittaa tunneherkkyyttä, piirrettä liittyä tunteisiin. Sitten olisi liittymistä perinteisempiin älyn alueisiin, jotka kokemuksena tietysti erilaisia, kuin tunnemaailmaksi eroteltu. Välitön herkkyys voisi ilmentyä jo geneettisesti valmiimpana. Ehkä välittömin herkkyys on aina hyvin pitkälle geneettispohjaista, tai sitä, joka rakentuu varhain ihmiseen. Herkkyys voi lisääntyä kokemisten kautta, eli myöhemmin, jos rakentumista on mahdollista terävöittää johonkin suuntaan, olivat kokemukset tietoista harjoittelua, tai muuta ympäristö-altistumista. Vaikea sanoa, onko välitön herkkyys sitä, mikä syntyy varhain, ja muu hakevampi ja puntarointia vaativa luotailu/herkistely sitä, jonka pohja luodaan myö

Elämän tarkoitusta kysellään usein. Ei ehkä mietitä, kenen kannalta tarkoitusta kysytään. Mille omistaa elämä? Kuka on hän, ja hänen tahto, joka merkitsee, elämän rakentelussa, ja päätösten valinnassa. Jokainen hakee tarkoitusta. Kenellä on antaa tarkoitus? Tarkoituksia yleensäkin on ilmassa. On ehdotuksia, mitä on hyvä tehdä. Miten toimia. Tavoitteita asettaa kaikki, milloin minkinlaisia, joissa voitaisiin olla mukana. Kukaan ei tiedä isommin vastata. Välitavoitteellisempia esiintyy, eri lailla. Niitä asettaa itsekkin. Ehkä tavoitteet ja tarkoitus on yleisesti koostettavissa siitä kaikesta. Miten sen kiteyttääkin. Jos nyt ajattelee, että oma tarkoitus tulisi täytettyä, ja jonkun muunkin, siinä samalla, ja osittain kaikkien toivomia. Tavoittekirjoa (TK) jos tarkastelee, niin sen voi jakaa toivojien ja odottajien puolesta ilmaistuun, sivusta katsoen arveltuun, ja kaikille jotenkin tuntemattomaan ainekseen. TK vaihtelee toisaalta myös tilanteita koskien, sillä tiettyissä ti

Mitenhän tolkussaan on sellainen ihmistä kuvaava tieteenala kuin psykologia. Millainen on käsitys ihmisestä, jota psykologia välittää. Psykologia pyrkii ehkä olemaan objektiivinen, tieteen tavoin, siinä kun mahdollista. Millä tavoin sitten tähän alaan liittyvä tietämys ja teoria on käytännössä sovellettava. Saman kysymyksen voi tietysti asettaa tieteelle yleisestikin. Psykologian arviointi lähti mielessäni liikkeelle siitä, kun käytetään erilaisia käsitteitä, kuvaamaan ihmisen toimintaa. On vaikka se projisointi. Tunteet projisoidaan toisiin, eikä nähdä itseen kuuluvina. On suojakeinoksi kerrottu, erääseen suojaustason toimena. Mitähän kaikkea tähän liittyvästä voisi kertoa, tai kertoa jotenkin vaihtoehtoisesti, ja arvioida potentiaalisia kerrontatapoja. Projisoinnin voi nähdä ihan synkkana. Ihminen on virittäytynyt tietylle kanavalle, tunnetilaan vahvasti sidotuttuna, hetkellisesti, tai kauemmin. Synkka ei kuvaa hyvin projisoivaksi kutsuttua tilaa, sillä ihminen on liikkee

Yksittäisiä ajatuksia, ideoita, ja ratkaisuja syntyy, kun pohdiskelee asioita, joihin odottaa selkoa. Mitä odottaa yksittäisideoilta (YI)? Voiko niiden mukaan mennä, saman tien (R1)? Milloin? Vai tuleeko YI yrittää nähdä osana jotain yleisempää linjaa (RN), jolloin YI näkyy laajemmasta vinkkelistä, ja voi liittyä sovelluksena seesteisemmin kokonaisuuteen. Osa-ratkaisut (OS) näissä tulee mieleen. Kun on selkeää päätöspohjaa, kaventuneena, niin osaratkaisut voivat houkutella. Kun päätöspohja vaihtuu, ei sovellettavuutta ole. Jos päätöspohja laajentuu, voi aiemmin sovellettu OS tuntua kököltä. Kun sen pohjalta vielä toimittu, niiin toiminnan muuttaminen kohden yleisempää, vaatii ehkä luodun purkamista, tosin toisaalta uudelleenkäyttöä kehiteltyyn voi löytyä. Analyysiä voi kehittää ihan yleiseltä tasolta, tähän tyyliin. Sen huomaa, että kun analyysirakennelmia kokoilee tällä tapaa kirjoitellen, niin kivalta tuntuvat sanalyhenteet (SL), joiden käyttö selkeyttää. Toisaalta SLn käyt

Jos ihminen kuoriutuu hiukusta, TS pitää kaljua, ja tekee samalla tapaa myös parran kanssa, niin puhtaanapito käy helpommaksi, ja toisaalta edullisemmaksi. Ei tarvita shampoota, eikä ylimääälaitteita, jos parrankin vetäisee ajoittain hiustenleikkurilla, joita tarvitaan vain yksi. Toisaalta, siisteys laajenee, ympäristönkin suhteen. Hiuksia ei tipahtele sopimattomiin paikkoihin. Suihkun lattiakaivo pysyy puhtaana. Partaa sanotaan epähygieeniseksi. Sitähän se. Toisaalta karvoitusta tuppaa olemaan, joten vaikka se on ehkä sitä, niin miksi kainaloista pursuaa karvaa, vaikka hikoilu keskittyy sinne. Samoin intiimialueille, joista lähtee neutraalista poikkeavaa, tuoksuina. Elämä ihmisenä, tai eläimenä, suosii hajujen paljastumista. Hajujen paljastuminen ei ole kivaa, yksilöä ajatellen, eikä myöskään lähimmäisiä. Näin ei luonnon vinkkelistä nähtävästi saakkaan olla. Enemmän hyvää on se, että voi vältellä pahinta, ja löytää sitä, mitä voi ylipäätään sietää. Ikävä juttu, mutta elämä toi

Riku Siivosen kolumni: Lukutaito oli historiallinen oikku, jota ei enää tarvita. ((https://yle.fi/uutiset/3-10763468)) Monesti tullut ajateltua eri lailla, vallitsevista kirjoitustavoista. Erilaisia kirjoitustyylejä onkin, eri yhteyksissä. Enemmän on kuitenkin kyseessä rajankäynti, ja odotusten kyseenalaistaminen. Tuo KA koski joskus myös kirjoitettavia symboleita. Voisiko kirjoitettu olla jotenkin toisin rakentenut, kuin näillä perinteisillä kirjaimilla. On kaavioita, kuvia, periteisestä "kirjain-kirjoittamisesta" poikeavaa. Mutta että olisi samanlaista symbolista rakentamista, kuin kirjaimilla, mutta kirjaimistoa voitaisiin ajatella vaihtoehtoisuuksiin vietäviksi. Vaihtoehtoinen symboliikka-kirjoitus tarkoittaa, ettei tiety, helposti yhteinen rakentelu ole enää riittävä. Voi olla tilanteita, joissa vaihtoehtosymboliikka tuo merkittävää etua tuottamiseen, ja kuvatun lukemiseen. Silti ajatus on vaikea, vaikka kattavuutta ei ajateltaisi Kiinan kirjoitus-kielen