Juhasamy

Kuluttajan ostokäytöksen mukaisia tuotteita myydään. Kuluttaja voi haluta mitä vain. Toisalta hinta ostopäätöksissä ratkaisee, ja on samaan johtava, jolloin voi rakentaa jotain, halvemmalla, mikä voi olla kestämätöntä. Lopputulos voi olla sekin, että kuluttaja ei voi ostaa sitä, mikä on kestävää. Kestävää ei ole tarjolla. Tuottajaa voi ajatella toimijana, jolla on tuotteeseen liittyvää osaamista, ja hän on keskittynyt tuotteeseensa. Jos jokainen yksittäinen kuluttaja joutuu ottamaan selvää tuotteista, on tämä melkoinen selvitystyö. Paitsi, että merkittävä ongelma kuluttajan valveutuneisuuteen nojaamisessa vaikuttaa epärealistiselta, etenkin tuotantomaailman selvittämishaasteen takia, niin kuluttaja ja kansalainen jos vastaa yleensäkin kaikesta, niin toimijilla on tämä huomioiden vapaus, mikäli lakia ei rikota. On alueita, joita ei voi arvioida, kuluttajana. Jos tuottajavapaus vallitsee, ei sille välttämättä ole vastavoimaa. Toisaalta tuottajavapautta laajasti ei ole. Osa tuo

Eilen kävin pitkästä aikaa selkeämmin juoksulenkillä, vaikka polkujuoksua oli vain reilut viisitoista minuuttia, muu osa kävelyä. Täytyy sanoa, että koko juokseminen jäänyt niin vähiin, että tuntenut itsensä köntykseksi.   Eilisellä lenkillä palasi tunne, että juoksun voisi edelleen saada rullaaman. Samalla tuli mieleen se, miten helposti juoksemiseen voi jäädä koukkuun. Yksinkertaisista suorituksista juoksu lienee vahvin aktivoimaan. Suorastaan tehojuttu. Kun oli dokkari hevosista, ja niiden juoksemista, niin uutta oli se tieto, miten tarkasti niiden on juoksussa on hengitys. Juoksu menee hengitysrytmin mukaisesti, ja poikkeaminen taisi olla jopa mahdottomuus. Hengitys siis hyödyntää liikettä, ja askellusta. Omassa juoksussa tuli mieleen myös tietty sujuvuus, mikä kulkee juoksun mukana. Veren pakkautuminen käsiin on selkeä tunne. Joskus tuntuu, että käden joka solut alkavat elää. Tuntemus voimistuu, tietynlaisen juoksun yhteydessä, tai kävelynkin. Piti funtsia sitä, m

Seuraillut jonkin verran tiedeaiheisia keskustelutilaisuuksia, netistä. Tiedettä popularisoidaan. Esitetään sellaisia aiheita, jotka ihmisiä kiinnostaa, ja jotka ovat ihmisen vinkkelistä kiinnostavia kysymyksiä. Mitä tieteellä on vastata ihmisten mielenkiinnon kohteisiin, jotka liittyvät eläimiin, ja yleensäkin luontoon. Tuntuu helposti vähän eri maailmoilta. Voiko tiede miten järkevästi vastata näihin, tai liittyä tavan ihmisten teemoihin. Harvemmin näkee sitä, että lähdetään arkielämän havainnoista kohden näkemysrakentelua, joka voi johtaa kysymyksiin, joihin tieteellä on jotain annettavaa. Tyyleissä eroa.

Otsikossa ilmaistu eräs tavoiteenarvoinen juttu, ihan arveluvetoisesti. Mitä on ottaa unensa vakavasti? Jospa unien kanssa tulisikin olla tasapainossa, eli että unet eivät olisi erillinen osa todellisuutta, päivätajuntaan nähden? Joissakin alkukantayhteisöissä nähdyt unet jaetaan muiden kesken, ja niitä käsitellään, ja jopa toimitaan jotenkin, niitten pohjalta. Itsekkin joskus huomannut vaivaannuttavani muita sillä, saattanut kysyä heti aamulla unista. Jotain kiinnostavaa olen kokenut, ja toiminta jotenkin tuntunut mielekkäältä. Selitystä en osaa vieläkään tälle, eikä toisaalta kannata yrittää pusertaa. Intuitiivisyyden kanssa unet ovat lähellemeneviä. Unet ovat osa sellaista "toimintaympäristöä", jonka ei tarvitsisi olla niin erilliseksi vietyä. Jos tavan toiminta voikin pitää sisällään jotain sellaista, mikä korostuu unimaailmassa, ja jota tietyllä tapaa myös oltava mukana, pakosti. Ajatus heräsi erään artikkelin otsikosta, jota artikkelia tosin en päätynyt lukema

Maailmanyhteisö hengittää, ja päästää henkensä, sodissaan. Tuli mieleen hengityksestä. Millä tavoin osuva, tai jotain seurattavaa löytyy tuolta suunnalta, tai päinvastaiselta, jne, niin kannattiko möläyttää, ennenkuin edes mietti asiaa. Nyt tuota voi sitten alkaa miettimään, näppäimiä samalla naputellen. Mietintänaputtelua. Joskus tulin keksineeksi sutkautuksen: "Tee se, niin tiedät mitä se tarkoittaa." Ei edusta kovin normienmukaista toimintatyyliä. Toinen ajatelmani oli samaa, jossa ei lähdetä ottamaan selvää siitä, mikä on odotuksenmukaista, vaan lähdetään toimimaan, ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Katastrofi-toiminnan ydintä siinä. No, ei varmaan ihan kirjaimelisesti noita voi tulkita, ja harvalle tulisi mieleen, että ohjeistus on tuo, eikä muunlaista kannata seurailla. Joskus tulee oikeasti mieleen se, että kun asioita käsitellään, ei oikeasti kenelläkään ole välttämättä tuomisia. Kukaa ei ole kasannut mitään, jolloin ainoa, jota on tarjota käsittelytilanteiss