Sopusoinnussa unien kanssa

Otsikossa ilmaistu eräs tavoiteenarvoinen juttu, ihan arveluvetoisesti.

Mitä on ottaa unensa vakavasti? Jospa unien kanssa tulisikin olla tasapainossa, eli että unet eivät olisi erillinen osa todellisuutta, päivätajuntaan nähden?

Joissakin alkukantayhteisöissä nähdyt unet jaetaan muiden kesken, ja niitä käsitellään, ja jopa toimitaan jotenkin, niitten pohjalta.

Itsekkin joskus huomannut vaivaannuttavani muita sillä, saattanut kysyä heti aamulla unista. Jotain kiinnostavaa olen kokenut, ja toiminta jotenkin tuntunut mielekkäältä. Selitystä en osaa vieläkään tälle, eikä toisaalta kannata yrittää pusertaa.

Intuitiivisyyden kanssa unet ovat lähellemeneviä. Unet ovat osa sellaista "toimintaympäristöä", jonka ei tarvitsisi olla niin erilliseksi vietyä. Jos tavan toiminta voikin pitää sisällään jotain sellaista, mikä korostuu unimaailmassa, ja jota tietyllä tapaa myös oltava mukana, pakosti.

Ajatus heräsi erään artikkelin otsikosta, jota artikkelia tosin en päätynyt lukemaan, enkä edes muista, missä törmäys. Uniin törmäsin kuitenkin, viimeksi eilen. Ajattelin, että olipahan varsin luontevaa kuvausta, omasta menostani.

Joskus sitä pettyy uniin. Kun päivälläkään voi olla itsensä, niin että edes unissa. Uniin on helppo suuntautua, ainakin tietyn ihmistyypin. Ehkä se olisi jonkin verran tervettä ja tarpeellista, tosin perusteista joutuisi ottamaan tarkemmin selkoa.