Juhasamy

Itsensä opettaminen tuli mieleen niin, että voi olla aika merkittävä juttu. Kasvua ja oppimista tapahtuu, kun saattaa itseään tilanteisiin, joissa vaaditaan jotain uutta. Opettaminen nähdään yleensä roolina. Jos opettaa itseään, sekin nähdään roolina, muille. Näin luo katsetta ja tulkintaa perinne. Oppiminen on läpikäymistä, harjoittelua. Kun oppimiseen liittyy sanallinen puoli, niin tämä on tosiaan sitä opettaja-osuutta. Tekeminen, kotiläksyt, harkat ovat oppilaan osuus. Paras opettaja muillekin samalla voi olla itsensä opettaja, ja opettajaryhmä, joka opettaa itseään. Jos käytännössä osaisi tehdä havaintoja opetustilanteista, niin mitähän ovat tarkemmin ottaen luonteeltaan? Asia voi olla aika vaikeasti mitattavissa. Tai ehkä helpostikin, jos vain tietää jotain indikaattoreita, eri tapoihin liittyen.

Tänään oli muutama otsikko sokeudesta, YLEn sivuilla. Juuri aamulla mietiskelin äänen ja näkemisen aroa, tosin kulttuurin yhteydessä, ja siinä mielessä, miten maailmat voivat avautua musiikin ja näkemisen kautta. Siinä kun on erilliseksi koettuja värejä, ja niiden erilaisia sekoitelmia, jotenkin nähtyinä, ja värien liittämistä teoksiin, kun ajatellaan värirakentelua, niin musiikissa on sama. Musiikissa on tosiaan se oktaavi, ja näitä oktaaviportaita taajempaan, ja verkkaisempaan suuntaan. Oktaavissa erillisportaita jokunen, olikohan seitsämän, ja väliportaita mukaan. Porrastetussa musiikissa voi olla samanakaisesti soimassa eri kohonemia, tai tolppia, ainakin näin voi ajatella. Oleellista on, että ihmisen kuuloalueella on rajattu määrä tolppia käytössä, tiettyä instrumenttia ajatellen. Mitä musiikkiin ja ääneen tulee, niin ääni on puolestaan hyvin paljon vapaampaa. Musiikkiin voi liittää eri instrumenttejä, jolloin tolpastot voi kokea eri tavoilla. Tietyn instrumentin voi saa

Lenkkeily flunssan aikana ei taida tosiaan toimia nostavasti. Päinvastoin menee, kuten on sanottu. Selitystä tällaiset ovat silti vajaa, eikä ihan voi tyytyä, että jos jotain sanotaan, niin se on siinä. Tänään taas kelailin tuttua aihetta, vähästä aikaa, ihan sohvatasolta. Flunssaan ei auta älytön syöminen. Heikkous ei poistu ylimääräenergialla. Flunssaan liittyy siis energianottovajetilaa. Mistäs taas tämä sitten, jos nyt oletetaan, että mahdollista? Ehkä flunssa vie resurssit vähiin, kauttaaltaan, tai sieltä, missä resursseja tarvittaisiin, jotta energiapalvelu toimisi. Energiaa jos ei ole, tai ei ole paljon, "energiaattorissa", ei ole keinoa, jolla saada lisää. Energiaattori on uudis, olkoon vaikka tämän viestin yhteyteen jäävä, koska tuollainen käsite-ehdokas on olettamuksen pohjalta syntyvä, lähinnä ideaotus. Sydän jakaa energiaa veren välityksellä, ja energianpolttoainetta, happea, ympäri elimistöä. Kuns sitä energiaa ei oikein ole, tai vähissä, ei sen jakelu

Punaisen ristin pläjäys tuli luettua, Facesta. Tulisi jättää kuvaamatta onnettomuuspaikat. Ihan järkevää on, ettei onnettomuuksia lähdetä kuvaamaan. Jotain hienovaraisuutta. Kun tällaisia ohjeita on, niin ehkä ei rötöksiä, kun sosiaalinen normisto tulee säädetyksi tolkun kuntoon. Kuvaukset jäänevät enemmilti tekemättä, tosin perusteena on normisto, ei niinkään tilannetajuisuus. Kun yksi kohta tulee kuntoon, ja jokin uusi tilanne, jossa ohjeistusta ei ole, eikä normeja, ei voi käyttäytyä kuin sen hyvän mallin mukaan, jota jokaisella on. Kun ihmisestä tulee normiohjattu, miten hän sitten autenttisessa tilanteessa toimii oikein? Ehkä ei mitenkään, koska ei tavallaan tekoja, eikä niitten arviointeja. Ei välttämättä tuntumaa, mikä on sopivaa, ja mikä ei. Hyvä ajatus, ja sen edistäminen tehokkaasti, voi sotia pitemmän aikavälin tavoitteita vastaan.

Otsikon älynväläys, kehoituksena, tuli tetsonista. Jos on fyysisiä kremppoja, sopivasti valittu liikunta on yleensä tehokkainta. Sopivuus edellisestä tulisi tietysti alleviivata, sillä rakentamuseen käy vain sopivuus. Liikunta ilman sopivuutta voi olla myös juuri päinvastaista, vaikutukseltaan, eli se voi romuttaa ihmistä, siinä missä kasata. Reutoaminen otsikkona viittaa vähän summittaiseen tekemiseen. Sanavalinnassa on kuitenkin se hyvä puoli, että liikkumaan voi joskus lähteä hyvin vähin eväin. Reutoaminen on suin päin rynnistämistä, tai ryntäilyä. On siten aika lailla aktiivista. Aktiivinen ote on siis tuon, kyseenalaisen otsikon vahvuus. Sitä varmaan tarvitaan, kun rakentelee eri asioita, ja terveyden ylösajon, tai pystytyksen, voi nähdä samoin. Mikä kehoite onkin sovellettavaa, milloinkin? Mihin voi tarttua, ja mikä johtaa parempaan. Aina ei tarvita kovin täsmällistä, sillä vaikka tulosvarmuutta löytyisi, noudatettuna, niin kaikki voi jäädä tekemättä. Tai jos on jonkin ka

Tuli tarve kommentoida asiakirjallisuutta, yleisesti. Aika monesti kerronta on konkreettista, sidottu tiettyihin havaittaviin asioihin. Siten muka pätevää. Väistämättä tulee mieleen vertaus Afrikan nälänhädän ratkaisemisesta. 1.  Anna kala, ja nälkäinen on kylläinen, muutaman tunnin. 2.  Anna onki, ja nälkäinen voi kalastaa muutaman kuukauden, ja olla kylläinen. 3.  Opeta tekemään onki, ja nälkäinen voi onkia loppuelämänsä, ja olla kylläinen, kalan suhteen. Tuokin viimein kohta voi vaihtua, sillä joki voi kuivua. Sen kalat voivat tulla syömäkelvottomiksi, ja tappaa. Kalat voivat hävitä, tai itse voi joutua kaemmas joesta. Mitä sen jälkeen tehdään? Aivan kuin joskus tarkoituksella paketoitaisiin ihmiselle tyypillinen kyky niin, että kyseessä on mahdollisimman vähäinen ratkaisu. Kirjallisuus kun on kyseessä, siis huoliteltu mahdollisuus viestiä sanallisesti, niin on se kirjallisen viestinnän rappio. Mitä mieltä? Onko havaintoja? On toki jonkin verran kirjallisuutta, jossa voidaan liittyä

Kun yritykset, tai yleensäkin tahot Suomessa (kunnat, ihmiset) mainitsevat toimintaympäristön ongelmaksi, ja kertovat toiminnan siirtämistä muualle, verojen, tai jonkin yleishyödyllisen taakan takia, vedoten muualla olevaan etuun jossakin yksittäisessä osassa, niin samanaikaisesti kuitenkin toimivat Suomessa. Vähän ristiriitaa. Ehkä valtioille ei tosiaan ole perusteita. Mihin ne sijoittuvat nykyisyydessä. Vähän voi olla konstikas sijoitustehtävä, kartalle. Kilpailu voi olla hyvä, ja littyminen siihen, mistä saa, ja saa napsittua jotain. Toisaalta tällaisen soveltaseen ei taida liittyä kovin ihmeellisiä nojattavia perusteita, tai jos on, niin ehkä aktiivisesti ovat kateissa.