Reutoa ittes kuntoon

Otsikon älynväläys, kehoituksena, tuli tetsonista.

Jos on fyysisiä kremppoja, sopivasti valittu liikunta on yleensä tehokkainta. Sopivuus edellisestä tulisi tietysti alleviivata, sillä rakentamuseen käy vain sopivuus. Liikunta ilman sopivuutta voi olla myös juuri päinvastaista, vaikutukseltaan, eli se voi romuttaa ihmistä, siinä missä kasata.

Reutoaminen otsikkona viittaa vähän summittaiseen tekemiseen. Sanavalinnassa on kuitenkin se hyvä puoli, että liikkumaan voi joskus lähteä hyvin vähin eväin. Reutoaminen on suin päin rynnistämistä, tai ryntäilyä. On siten aika lailla aktiivista.

Aktiivinen ote on siis tuon, kyseenalaisen otsikon vahvuus. Sitä varmaan tarvitaan, kun rakentelee eri asioita, ja terveyden ylösajon, tai pystytyksen, voi nähdä samoin.

Mikä kehoite onkin sovellettavaa, milloinkin? Mihin voi tarttua, ja mikä johtaa parempaan. Aina ei tarvita kovin täsmällistä, sillä vaikka tulosvarmuutta löytyisi, noudatettuna, niin kaikki voi jäädä tekemättä. Tai jos on jonkin kaavan seurailua, eikä omakohtaisesti ohje toimi, voi seurata romuttumista, rakentumisen sijaan.

Liike voi rakentaa, liike voi romuttaa. Samoin tiedon kanssa. Tiedon mukaisesti voi rakentaa, tai tiedonmukaisesti voi romuttaa, etenkin jos tietoa soveltaa väärin, tai väärässä yhteydessä, jolloin väärä yhteys voi olla vaikka sitä, ettei tieto voi soveltua vaikka itselle, omassa tilanteessa, kuten se on kerrottu, eikä soveltumattomuuden paikkoja ehkä osaa arvioida.

Edellisessä mentiin jo vähän yleisempään ohjeiden sovellettavuuteen. Se oli tarkoituskin.

Varteenotettavat ohjeet ja algoritmit liittyvät jonkin tieteellisemmän kontribuution soveltamiseen, turvautuen esim matematiikkaan, numeroihin ja kaavioihin, ja palautteeseen, joka voidaan saada myös numeroin, kuvin, ... ja vaikka miten vastaanottaen.

Miten sovellettavaa on sitten, vaikka se täsmällinen, ja yksiselitteisempi ohjeistus, tai resepti, jos näin voi sanoa jostain ohjelmallisemmasta toimintarakenteeesta?

Ennen ei ollut käytännön arjessa paljoa matematiikkaa, ja sen soveltamista, koska lukuja ei voitu liittää niin hyvin välineisiin, joilla tehtiin asioita ja arvioitiin tuloksia. Matematiikka-välineen kautta toimiminen saattoi jäädä vähemmälle.

Mitä väleineitä matematiikan jälkeen jää, ihmiselle? Millaisessa välineessä on potentiaalia? Mitä kaikkea voisi olla matematiikasta poikkeavat. Melko yksipuolista on se välinestö, jossa tuo jätetään, tavallisen ilmaistun kielen lisäksi.

Ei ole tullut pohdittua asiaa. Pyörällä osataan ajaa, vaikka harva siitä mitään selkeää kuvausta tekee, kattavana. Korkeintaan fyysikko, tiettyjen mekaanisten mallien mukaisesti, joita itse tuskin kovin sellaisenaan osaa soveltaa pyöräilyynsä, aloittaessa, tai harrastellessa enemmän.

Fysikaalisen maailman tuntemus, ja fysikaalisesti kuvatut maailmat, vaikka äidinkieltä käyttäen, voivat olla tukena arjessa. Soveltava teoreetikko voi hyödyntää fyysiikan kautta kertynyttä toimintaansa, tiettyyn rajaan asti. Mitä tästä lähestymistavasta voisi odottaa, on toinen asia, tai tarina.