Lenkkeily ja flunssa
Lenkkeily flunssan aikana ei taida tosiaan toimia nostavasti. Päinvastoin menee, kuten on sanottu. Selitystä tällaiset ovat silti vajaa, eikä ihan voi tyytyä, että jos jotain sanotaan, niin se on siinä.
Tänään taas kelailin tuttua aihetta, vähästä aikaa, ihan sohvatasolta.
Flunssaan ei auta älytön syöminen. Heikkous ei poistu ylimääräenergialla. Flunssaan liittyy siis energianottovajetilaa. Mistäs taas tämä sitten, jos nyt oletetaan, että mahdollista?
Ehkä flunssa vie resurssit vähiin, kauttaaltaan, tai sieltä, missä resursseja tarvittaisiin, jotta energiapalvelu toimisi. Energiaa jos ei ole, tai ei ole paljon, "energiaattorissa", ei ole keinoa, jolla saada lisää.
Energiaattori on uudis, olkoon vaikka tämän viestin yhteyteen jäävä, koska tuollainen käsite-ehdokas on olettamuksen pohjalta syntyvä, lähinnä ideaotus.
Sydän jakaa energiaa veren välityksellä, ja energianpolttoainetta, happea, ympäri elimistöä. Kuns sitä energiaa ei oikein ole, tai vähissä, ei sen jakelu verenkiertoon ei toimi, mikäli energiansaanti muuten mahdollista.
Energiaattorin voi yhdistää jossain mielessä toiminnaltaan sydämmeen, joka tosin on jakelupiste, kaikelle muulle, ei vain energialle. Sydän kierrättää kaikkea kerättyä, ja kierrätyksestä taas ottaa ja antaa, kuhunkin ainesosaan keskittynyt erikoistuma.
Elimistö tarvitsee toimiakseen ainesosia, kuten happea, vettä, energiaravintoa, jne. Hengityselimistö ottaaa sydämen pumppamasta verivirrasta vastaan hiilidioksidia, ja vie sitä ulos, ja takaisin tullessa, tuo happea verenkiertoon.
Ainesosavirtojen lähteet tuskin ovat yhtä selkeitä, kuin vaikka keuhkot, kaasujen rahtaamisessa, jos keuhkojen päätoimintaa voisi jotenkin tiivistää kaasukuljetukseen. Suolikin vie, omat juttunsa, tosin ei varmaan niin selkeästi verenkiertoa koskien.
Ainesosia mm verivirtaan hengitetään, syödään, ja toisaalta niitä valmistuu jollain tapaa, sisäänotetusta.
Sanat ovat hassuttelua, tosin voivat avata erilaista vinkkeliä elimistöön, ja sen toimintaan. Hengityssysteemi voisi olla kaasupumppaamo. Sitten on luonnollisesti veripumppaamo. Energialataamo voisi olla se mainittu energiaattori, johon elimimistö liittyy, lisäenergian saamiseksi, tai se e-pumpeli tuottaa sen, mitä kykenee.
On moottoreita, ja on väyliä, jonne moottorit pumppaavat tuotteitaan. Verisuonisto ei ole ainoa väylätyyppi.
Tämän enempää ei viitti hassutella aiheella. Pohjustaminen taitaa riittää, jotta sovellettavaa pohjaa voisi ehkä odottaa ilmaantuvaksi, johonkin jatkokehittelyyn.
Katellaan, ja ihmetellään.
Ylikuntotila vakavana on joskus mietityttänyt. Mitähän siinä menee niin toisin? Aivan kuin olisi flunssaa, ja se olisi lyönyt läpi pysyvämpänä rakenteena.
Ylikuntotilassa, jotain romahtanut, ja nojaamismahdottomuus, tai sen minimi, tarkoittaa vajetta, verrattuna tavallisempaan normikuntoon, jossa energiasysteemi kyvykäs saamaan, ja luovuttamaan saatua, kun tarve.
Tuostakin avautuu vielä eräs tarkastelukohta. Se, että energiaa saa, ei tarkoita vielä sitä, että energiaa on kyky luovuttaa, tai luovutustoimi voi olla tehoton.
Tuon lisäksi mukana on tietysti sekin, että jos energiaa kykenee vastaanottamaan, ja luovuttamaan, niin kohdennus on oma juttunsa. Ilman energian kohdennusta, energiaa virtaa, mutta se itsessään ei välttämättä takaa kummoisia.
Tänään taas kelailin tuttua aihetta, vähästä aikaa, ihan sohvatasolta.
Flunssaan ei auta älytön syöminen. Heikkous ei poistu ylimääräenergialla. Flunssaan liittyy siis energianottovajetilaa. Mistäs taas tämä sitten, jos nyt oletetaan, että mahdollista?
Ehkä flunssa vie resurssit vähiin, kauttaaltaan, tai sieltä, missä resursseja tarvittaisiin, jotta energiapalvelu toimisi. Energiaa jos ei ole, tai ei ole paljon, "energiaattorissa", ei ole keinoa, jolla saada lisää.
Energiaattori on uudis, olkoon vaikka tämän viestin yhteyteen jäävä, koska tuollainen käsite-ehdokas on olettamuksen pohjalta syntyvä, lähinnä ideaotus.
Sydän jakaa energiaa veren välityksellä, ja energianpolttoainetta, happea, ympäri elimistöä. Kuns sitä energiaa ei oikein ole, tai vähissä, ei sen jakelu verenkiertoon ei toimi, mikäli energiansaanti muuten mahdollista.
Energiaattorin voi yhdistää jossain mielessä toiminnaltaan sydämmeen, joka tosin on jakelupiste, kaikelle muulle, ei vain energialle. Sydän kierrättää kaikkea kerättyä, ja kierrätyksestä taas ottaa ja antaa, kuhunkin ainesosaan keskittynyt erikoistuma.
Elimistö tarvitsee toimiakseen ainesosia, kuten happea, vettä, energiaravintoa, jne. Hengityselimistö ottaaa sydämen pumppamasta verivirrasta vastaan hiilidioksidia, ja vie sitä ulos, ja takaisin tullessa, tuo happea verenkiertoon.
Ainesosavirtojen lähteet tuskin ovat yhtä selkeitä, kuin vaikka keuhkot, kaasujen rahtaamisessa, jos keuhkojen päätoimintaa voisi jotenkin tiivistää kaasukuljetukseen. Suolikin vie, omat juttunsa, tosin ei varmaan niin selkeästi verenkiertoa koskien.
Ainesosia mm verivirtaan hengitetään, syödään, ja toisaalta niitä valmistuu jollain tapaa, sisäänotetusta.
Sanat ovat hassuttelua, tosin voivat avata erilaista vinkkeliä elimistöön, ja sen toimintaan. Hengityssysteemi voisi olla kaasupumppaamo. Sitten on luonnollisesti veripumppaamo. Energialataamo voisi olla se mainittu energiaattori, johon elimimistö liittyy, lisäenergian saamiseksi, tai se e-pumpeli tuottaa sen, mitä kykenee.
On moottoreita, ja on väyliä, jonne moottorit pumppaavat tuotteitaan. Verisuonisto ei ole ainoa väylätyyppi.
Tämän enempää ei viitti hassutella aiheella. Pohjustaminen taitaa riittää, jotta sovellettavaa pohjaa voisi ehkä odottaa ilmaantuvaksi, johonkin jatkokehittelyyn.
Katellaan, ja ihmetellään.
Ylikuntotila vakavana on joskus mietityttänyt. Mitähän siinä menee niin toisin? Aivan kuin olisi flunssaa, ja se olisi lyönyt läpi pysyvämpänä rakenteena.
Ylikuntotilassa, jotain romahtanut, ja nojaamismahdottomuus, tai sen minimi, tarkoittaa vajetta, verrattuna tavallisempaan normikuntoon, jossa energiasysteemi kyvykäs saamaan, ja luovuttamaan saatua, kun tarve.
Tuostakin avautuu vielä eräs tarkastelukohta. Se, että energiaa saa, ei tarkoita vielä sitä, että energiaa on kyky luovuttaa, tai luovutustoimi voi olla tehoton.
Tuon lisäksi mukana on tietysti sekin, että jos energiaa kykenee vastaanottamaan, ja luovuttamaan, niin kohdennus on oma juttunsa. Ilman energian kohdennusta, energiaa virtaa, mutta se itsessään ei välttämättä takaa kummoisia.
Elvyttävän, ja palauttavan toiminnallisuuden elimistön osalta, voi liittää hyvin myös aivoihin. Ihmisen aivot ovat kookkaat, ja toimivat kai melkoisesti, tai miten se meneekin, niin energiaa kuluu aivoissa oikeasti, jotain 20 prosenttia kokonaisuudesta, keskimäärin.
VastaaPoistaHelppo kuvitella, että jos aivot eivät palaudu kovin täyteen toimintakuntoon, niiden suoriutumiskykyvaje voi aiheuttaa ongelmaa aivoissa, ja etenkin ohjauskyvyn puutteen kautta.
Aivojen iso energiankäyttö lienee mahdollista sen vuoksi, että ne ylipäätään kykenevät elättämään ja tarjoamaan jotain lisää muulle kropalle, ja kokonaisuudelle, jonka alaisuudessa ne toimivat, jollain tapaa erikoistuneesti.
Käytännön ajatuskulku meneekin niin kertoen, että aivot ovat erikoistuneet elimistön alaisuuteen siten, että toimivat elimistön puikoissa. Ylimpänä tuntuvat olevan, ainakin ihmisellä, joka on pystyssä.
Liekkö sekään sattumaa, että aivot ovat hakeutuneet korkeimmalle paikalla, ja on lisäksi oikaistu muuta kroppaa niin, että korokkeisuus maksimiulottuvuutta ajatellen mahdollinen, ja vieläpä pitkäaikaisesti.
Nukkuminen tuo sitten sitä elvytystä, syväuni, eikä siinä enää keikuta ihan samalla tapaa, tolpillaan. Aivot ovat enemmän down, sille todellisuudelle, jota päivällä käydään painotetummin.
Kai se virkistää, vaihtelu, aivojakin. Tilat tosiaan erilaiset, ja kokemus kertoo samaa. Eri tavalla menee jotkin asiat. Palautumista korostettu, ja käytännössä näkyy, jos univajeisena vetää päivätajuntaa. Aivot eivät tuo sitä suoriutumista, eikä valmiutta muulle, joka muuten normaalia.
Kun verrannut flunssaa ylikuntoon, niin samalla tapaa voisi verrata univajekertymää aivojen rappeutumaan. Univajeisena aivotoiminnan kyky notkahtaa, mutta ehkä tilapäisenä.
Jos aivojen toimintakyky heikkenee pitemmän aikaa, aivorakenne muuttuu tilanteeseen, ja tekee minkä voi. Esim dementiatyyppisissä, valmius tavanomaiseen vähenee. Tolpillaankaan ei enää jossain vaiheessa olla, ja aivojen mahdollisuus jää vaakatason "säpinöihin".
Vähästä kootaan voimavarakyky, fyysiseen, ja psyykkiseen. Kummatkin voivarakyvyt vähenevät vanhetessa, jolloin irtiotollisemmat jäävät vähemmälle, mitä ovatkaan.
Jos aivoista ja elimistön osatoimintajärjestelmistä siirtyy pinnallisempaan suuntaan, suorempaan fyysisyyteen, lihaksiin ja tukielimiin, niin samaa sopeutumismylläkkää siinäkin, kun toimintatilanne muuttuu jostain syystä.
Energiavaje voi viedä fyysistä toimintakykyä, tosin aivoilla ei ehkä samaa, sillä ne priorisoidaan, ja energiaa on. Mitä aivoilla tehdään, matalan energian jälkeen, on toinen asia. Moni toiminta vähenee, ja samoin se, mitä aivot kohtaavat. Toimintavajetta syntyy tietysti muistakin liikuntaesteistä, kuin siitä uupumisesta ja sen rakentemisesta, josta b-kirjoitus lähti liikkeelle.
Toiminnan vähyyden vaikutus elimistössä joka tapauksessa laajenee, ja saavuttaa ennenpitkää myös huipun. Näinkö perin se menee? Kai myös niin, että jos aivoissa on toimintafibaa, se voi vetää elimistön kuormitustilaan, jolloin toimintavaje ilmenee heijastumana takaisin, rappeuttaen kuten aina käy, esim iän mukana.
Kemikaalit voivat myös aiheuttaa jotain aivovammaa, jonka seuraus näkyy toiminnassa, ja sitten ennenpitkää vähäisemmäksi jäävä toiminta sopeuttaa aivoja toimintavajeeseen.
Oleellista näyttää olevan jokin vuorovaikutus aivojen ja toimintakyvyn välillä.