Kuluttaminen ja tuotteiden valmistamisesta

Kuluttajan ostokäytöksen mukaisia tuotteita myydään. Kuluttaja voi haluta mitä vain.

Toisalta hinta ostopäätöksissä ratkaisee, ja on samaan johtava, jolloin voi rakentaa jotain, halvemmalla, mikä voi olla kestämätöntä.

Lopputulos voi olla sekin, että kuluttaja ei voi ostaa sitä, mikä on kestävää. Kestävää ei ole tarjolla.

Tuottajaa voi ajatella toimijana, jolla on tuotteeseen liittyvää osaamista, ja hän on keskittynyt tuotteeseensa. Jos jokainen yksittäinen kuluttaja joutuu ottamaan selvää tuotteista, on tämä melkoinen selvitystyö.

Paitsi, että merkittävä ongelma kuluttajan valveutuneisuuteen nojaamisessa vaikuttaa epärealistiselta, etenkin tuotantomaailman selvittämishaasteen takia, niin kuluttaja ja kansalainen jos vastaa yleensäkin kaikesta, niin toimijilla on tämä huomioiden vapaus, mikäli lakia ei rikota.

On alueita, joita ei voi arvioida, kuluttajana. Jos tuottajavapaus vallitsee, ei sille välttämättä ole vastavoimaa. Toisaalta tuottajavapautta laajasti ei ole. Osa tuotannon tapahtumista voi vaan olla, ties missä, eli ei ainakaa hallinnassa.

Asia palautuu varmaan valtaan ja rahaan, ja suojaukset näissä sen mukaisia. Näissä ei auta mediat, tutkimukset, ... koska nekin voi päätyä samaan. Näin, mikäli merkittävyyksistä puhutaan.

Kestävintä voi olla yksinkertainen demokratia. Tarkoittaa valtaa kaikille toimijoille, jolloin erityisasemia ei jää, tarvittavan tuottamisissa, ellei erityispoikkeuksia, joihin erityissuhde.

Vaikka valtaa eniten sisällään määräisivät paljon, tai jossain tilanteissa ei, niin tällaisten olemassaolo luo laajempaa pohjaa siirtyä samaan.

Toisaalta jos jokainen tekee asioita itsenäisemmin, tai pienemmissä ympyröissä, niin tästäkin voi seurata joitain ongelmia. Toisaalta tällaista tilanteita ajatellen, ei ole rakennettu puitteita, jotka voisivat tasapainottaa tilannetta jotenkin.