Traditiot, käytännöt, rutiinit, hiljainen tieto,... kaikkinensa
Hiljaisen tiedon merkitystä korostetaan. Korostus koskee työelämää, ja toimivuutta yleensä.
Hiljaisen tiedon kielteisiä puolia taas ei usein mainita, ainakaan niitä ei ole suoraan liittää tällaisen käsite-haaran avautumaan.
Hiljaisen tiedon ongelmaa, voidaan silti käsitellä paljon, tosin eri yhteyksissä, vaikka erilaisin käsitelähdöin, tai käsitekontekstein.
Tästä huomaa, jotain kanavoitua käsittelymaailmaa, jonka rakenne itsessään, voisi olla avartavan oloinen, tutkailun puolesta.
Hiljaisen tiedon eri puolet, eivät tosiaan ole useinkaan oma juttunsa, aihealueensa, mikä tulisi kauttaaltaan enemmän käsiteltyä, monipuolisuuden mittarein.
Käsittelytarve näyttää siten käytännön elämässä, olla muuta kuin ilmiökeskeistä. Haetaan asioita, ja sen mukaisesti tulee maailmaa tarkastelun alaiseksi.
Kun hiljaiseen tietoon nojataan, se osataan löytää, se osataan mainita.
Kun rutiininomaisuus, valmispohjaisuus vailla erilliskytkennällisyyksiä, ei jossain ole samalla tapaa yksioikoisen toimivaa, voidaan tästä automaattisesta tuesta päätyä ajattelemaan hyvin kielteisesti. Kyseessä on silti hiljainen tieto, nopeasti mukaanotettava avu.
Automaattirakentumien tarkastelu ongelmatilanteisena, on sen verran laaja kokonaisuus, että listattavaa riittäisi, vaikka toisaalta, ykskaks koonti voisikin olla selkeä haaste. Toisaalta jonkin verran vaikeaa, olisi listata myös ne keinot, jotka tähtäävät valmisrakenteisesta kiinnipitämiseen.
Eräs asia, hiljaisen tiedon ja selkäytimeen perustuvan oikean toiminnan heikkoudessa, voi olla se, että vaikka asiat rullaa tällaisten ihmisten keskuudessa, tarkempaa sanallista yhteyttä ei ole välittää siitä, mikä on rakentunut toimimaan fiksusti.
VastaaPoistaIhminen voi osata kaiken tarpeellisen, mutta voi osata kertoa toimivuudesta hyvin vähän muille.
Toisekseen, mieli oppia kyseisen toimintaympäristön hienous, täytyy omaksua toiminta ilman suurempia sanallisia opastuksia. Saavutettavaan fiksuuteen voi kasvaa, mutta sitä ei välttämättä voi helposti arvoida vasten muuta.
Mitä sattu elettyä mallia, voi pitää niin hyvänä, ettei muutosta toiseen, edes voi ajatella mahdolliseksi.
Kolmas heikkous intuitiivisen oloisessa toiminnassa on se, että soveltamisympäristö voi muuttua, ja intuition avulla, virheiden opastamana, voi saavuttaa taas jotain sujuvuutta. Jotain aiemmin opittua ehkä katoaa, eikä sitä välttämättä osaa haikailla, tai kaivaa takaisin, koska ulkopuolisempaa otetta osaamisen ja kyvyn tekijöihin, ei ole tallella.
Lyhyesti sanoen, mitään kumulatiivista aiemmasta hienoudesta, ei pääse kertymään, vaan toimivuudet hyvinä, joskus jatkossakin, tulee hukatuksi.
Tästä pääsee sitten sopivaa rakentelusiltaa pitkin käsittelemään sitä ongelmallisuutta, mikä liittyy osaamisen, opin ja tiedostavamman tason haittoihin.