Perusasiat

Liikennettä tullut jonkin verran käsiteltyä, Facen eräässä keskusteluryhmässä. Siitä siirtynyt käsittelemään infraa, ja peruselämäntapaa, joka näkyy liikennettä laajemmin, jatkuvasti arjessa.

Järjestys liikenteessä, ja arkipuitteissa, on kaaosta. Tässä vaiheessa listailin joitain perusasioita, mihin rakentelussa voi nojata. Jotain perusjuttuja on oltava, jotka painavat, pelkän sekoilun sijaan.

1. Asuminen suhteessa päivittäiseen liikkumistarpeeseen, oltava sen mukaisen rakenteen sisällä, jossa rutiininomaista kuluttavaa liikkumista, ja sen massiivista rakentamista ei tarvita.

2. Jos nojataan joukkoliikenteeseen, on se tarjottava ainoastaan reitille, jossa on selkeää mahdollisuutta massaliikkumiseen, ja sen tekemiseen sujuvaksi.

3. Liikuntakyvyn laskiessa, asuinpaikka on saatava hyvin läheltä peruspalveluita, ja joissain tapauksissa asumapaikalta suoraan.

4. Maa-alueita ei saa peittää pysyväisrakenteilla (asuminen, muu infra) enempää kuin tarve.

5. Jokaisesta asuinpaikasta lähtien, on oltava lyhyt ja kynnyksetön pääsy luontoon, metsäpoluille ja rannoille.

6. Liian tiheitä ja isojoukkoisia asuinalueita ei saa rakentaa, ellei pakko (väestöpaljous).

7. Välttämätön tavaraliikenne turvattava, siinä kun sitä tarvitaan kauempaa.

Siinä jotain perusjuttuja. Näitä kun sopivasti, niin jotain kestävyyttä voi lähestyä.

Esim joukkoliikenteen tulee olla sujuvaksi koettu, ja samalla, sen on oltava taloudellisesti järkevää, ja kehityskelpoista. Joukkoliikenne sujuvana ja toimivana, lähtee infrasta, joka ei voi olla levittynyt miten vain, isojen ihmismäärien osalta.

Rutiininomainen liikkuminen pitkiä matkoja päivittäin, vie ihmisten aikaa turhaan, on kallista järjestää, kuluttaa resursseja, on turvallisuusriski, aiheuttaa melua, ... Liikkuminen sopivasti, sopivan harvoin, tekee liikkumisesta elämyksellistä, minkä voi inflatoida.

Luonto perusasiana, liittää meidät juurille. Samaa tekee liikkuminen, joka tapahtuu jalan tai pyörällä. Luontoon pääsyn mahdollisuus on parempi järjestää, jos kaikkea pinta-alaa ei ole revitty ihmisten käyttöön.

Toisenlainen lista kävi mielessä, suhteessa toimintaan. Peruskohdat enemmän hakusessa.

1. Perustavaa laatua olevat, päivittäiset massavalmisteet, tuotettava teollisesti, ns bulkkina. Tämä voi olla päivittäisiä hyödykkeitä, ja toisaalta osia, joissa maksimoitu yleiskäytettävyys. (Massa-tuotanto)

2. Kun valmistaminen on hakemista, siihen täytyy liittyä vahva vapaus hakemiseen, kokeiluun ja testaamiseen. Isompivolyymisena, perusbulkista poikkeavaa ei saa rakentaa, ellei tällaista ole vietävissä systeemiin. Tätä tuotantotyyppiä, voi käyttää ainoastaan kavennetuissa ympäristöissä. (Tapaus-tuotanto)

3. Massatuotanto oltava laajaa, ja toiminnan yleistä tehostamista haettava. Toimijatyyppi on tässä oltava yhteinen, tai yhteisrahoitteinen.

4. Jos yhteisö tuottaa arvoa tai boostia toiminnalle tai yleisesti kaupattaville asioille, yhteisön kantava osuus tästä huomioitava myynnissä, jolloin ei voi myydä yhteisesti aikaansaatua, vaan sitä osuutta, jota itse selkeästi tuottanut.

Nelos-kohta tuo arvostettavaksi yhteisön, jota ei katsota voimavaraksi, eikä näy mitenkään taloudellisessa vaihdossa, vaikka sosiaalisena eläiminä, yhteisöt henkisinä ja fyysisinä, vaikuttavat hyvin paljon edellytyksiin.

Samaisen kohdan soveltaminen, voisi tarkoittaa myös sitä, että jos jotain tuottaa edullisesti, ei edullisissa tuotanto-oloissa tuotettuja asioita, voi myydä halpatuotantoalueen ulkopuolella, koska tuotanto on selkeämmin tuotantoalueen voimavara, jota ei voi ottaa kauempaa, ja kilpailla tällä edulla alueella, jossa olot ovat oikeasti toiset, vääristymävaaran takia.

Edellinen tarkoittaa sitä, että esim työvoima kauempaa, voi saada kunnon potkun kotimaahan tuotuna, mutta paikalliset jäävät ilman palkkiontekimiseen osallistumista alueella, jonne myynti tapahtuu kalliilla.