Nerous

YLEn eräässä musiikki-ohjelmassa, käsiteltiin neroutta. Erikoista, että vasta nyt älyää, miten huonosti sanaan viittaavaa on käsitellyt, ja miten hiekosti käsittelyä tehdään yleisesti.

Nero-sanaan liittyy ihme pyörittelyä, ei mitään täsmällistä. Täsmällisyys ei kuitenkaan olisi mitenkään mahdotonta.

Nerouden voi sanoa olevan hulluutta. Usein nämä erotetaan toisistaan. Jos erottaminen tehdään, niin kokonaisuus tuskin tulee ymmärretyksi. Toisaalta, jos hulluus viedään liian kauas, mennään asian ohi.

Neroutta on, siinä missä hulluutta. Kumpaakaan ei voi kieltää. Nerous on yksinkertaisesti ajatellen: Hulluutta, jonka ilmeneminen saa erilaisen suhtautumisen ulkopuolisissa.

Suhde neroon on ainakin jossain määrin arvostava. Suhde hulluun, menee selkeiten mielen köyhyyteen. Oleellista kummassakin, on kuitenkin tietty toiseus.

Mistä käsin nerouteen liittyvä toiseus lähtee, on omanlaisensa asia. Näissä on erilaisia lähtöpohjia, osa mukiinmenevämpiä, osa sellaisia, jotka mitätöi kaikki loisteliaisuudet.