Erikoistumisten ympäröimänä

Eläimet käyttäytyvät aika erikoisesti. Jotkut niistä.

Tapana on ajatella, että kun on sitä, niin siitähän eläimen juuri tunnistaa. Ei vahvaa käytöstyyliä, ellei juuri sitä eläintä.

Eläimet voivat poiketa muusta, jonain särmänä, joka erottuu selkeästi, vaikka suorassa tarkastelussa.

Yleensä eläimet ovat herkemmin todellisuuteen kosketuksissa, ja jos eivät jonkin asian suhteen, niin sitten tällainen asia on niille aika ulkopuolista, joka ei paljoa vaikuta, tai saa aikaan erityisempää, minkään toiminnan yhteydessä.

Buster Keaton leikki aika osuvan oloisesti joskus simpanssia. Ihmisten ihmitoijia on, mutta harvemmin eläinten. Mahdollisuuksia tässä olisi, paljonkin.

Viimeisin huomionkohteeni on ollut harakka. Sen liikehdintä on aika poikkeuksellista, muihin eläimiin nähden, tietyllä tapaa.

Pitkään ajatellut maailmasta näin, myös eri ihmisten osalta. Osa on yleispyöreämpiä, jotkut piikkejä, jotkut useampiteräisiä. Kokonaisemmalla otteella en tätä piirrekirjoa ole tällä tavoin tuonut esiin.

Vastaavaa piirrekirjoa ilmenee myös kulttuurisella tasolla, eri toiminta-alueita koskien. Yhden jos tuntee, tai jotain yleistä tästä, voi nähdä samalla toisenlaistakin, jotenkin omakohtaisesti tuttuna.