Immeet, idea-ammeet

Säilyttelin monta vuotta asunnossani jonkin isomman kulkuvälineen ulkorengasta. Ennen säilyttämistä pesin renkaan huolellisesti, sillä oli tullut noukittua roskiksesta.

Tällä viikolla oli joku keksinyt käyttöä vastaavalle esineelle. Metsäpolkujen ylläpidossa voi rengas olla varsin luontoystävällinen, ja välineenä käy myös ilman erillis-moottoria, eli luomusti voi hoitua se, mitä tavallisesti on tapana ylläpitää enemmän öljyn varassa olevalla.

Oma rengas kotona inspiroi, ja sillä oli monta käyttötarkoitusta. Tuolaisia syntyy, ja joskus ei hankinnoissa tarvitse kuin nähdä jotain viitteitä potentiaalisuudesta. Aika tuo paremmin esiin sen, mihin kapineet voivat soveltua.

Esinemaailma on ollut vähän samalla tapaa varauksettomassa vapaudessa, eli on olemassa tilaa, joka ei ole suoraan tietoisella hyödyntämisellä paineistettua. Ajatusmaailman osalta tämä voi olla luontevaa, ideoiden ja vaihtoehtojen tilanteessa, monelle, tai sanotaa, että joillekin, käytännössä.

Jokaisen olisi hyvä ilmentää jotain investoivaa, jotain, josta ammentaa jatkuvasti. Jos jonkukun on hyvä säilyttää autonrengasta, niin toisen ehkä jotain muuta.

Oman idealähteeni jouduin heittämään pois. Paloturvallisuutta ajatellen iso kumirengas on raskasta materiaalia. Kuin olisi polttoöljyä useampi kilo. Joskus maalla poltettiin pari isoa autonrengasta. Helvetilliset savut siitä lähteekin, ja lieskat.

Henkilöauto palavanankin on aika iso juttu, joskin suomalaiset harvemmin törmääävät tällaiseen, vielä. Kerran heräsin aamuneljältä ja lähellä oli sellainen ilmiö. Kai näitä Suomessakin on, vaikka vasta oma kokemus herättää, mitä nuo oikeasti ovat.

On investointeja, joilta odotetaan selkeää. Ehkä tulisi odottaa myös investointeja, jotka ovat sellaisia, joissa nimenomaan ei saa olla odotusta siitä, mitenkä tulevat käytännön elämään mukaan.