Lähisota ja kaukaisemmat välineet

Joskus ihmetellyt sitä, miksi Yhdysvaltojen sisällissota voi liittyä orjuuteen, kun orjat ihmisinä voi arvella yleisesti melko vähäarvoisina. Sama muissa taistoissa, tiettyjen ihmisryhmien osalta, oli kyseessä melkein mikä ihmisryhmä tahansa.

Miksi noin?

Tullut mieleen Suomen tilanne, pakolais- ja ulkomaalaistaustaisten yhteydessä. Samaan voi liittää taistelun eläinten puolesta, tai jopa luonnonsuojelun. Tai vaikka sukupuolisen tasa-arvon teeman.

Aivan kuin joissakin tilanteissa olisi kivempi olla kaukaisempien kanssa, kuin lähijoukkojen. Kyseessä ei taida olla oleminen, vaan liittoutuminen.

Lähijoukot eivät käy kanssakäymiseen, mutta eivät myöskään liittoutumiseen. Syynä varmaan se koenta, että ne lähelläolevat ovat oikeasti kaukaisempia kuin fyysisesti etäisemmät ryhmät, joihin vedotaan, joita suojellaan, joiden kanssa liittoudutaan.

Välineiksi käy monenlainen, keppihevoseksi, tai tulenruuaksi. Mieleltään liittoutumiset voivat olla ihan aitoja, ja tarjoavat tavallaan puhtaampaa pöytää ja lähtöä tilanteessa, jossa lähiongelmaa on liian vaikeaksi koettuna.

Kun lähelläoleva ei kelpaa, tai on myrkkyä, voi kaukaisempi vielä olla tartuttavaa. Kaukaisemman ei tarvitse välttämättä kiinnostaa kuin siinä mielessä, että tuo pärjäämislisää, jolloin merkittävämpää liitosvoimaa ei haeta, eikä koeta tarvittavan.

Ehkä oleellista on nähdä myös ideologiat samaan ryhmään kuuluvaksi, lähtötarpeiden puolesta. Ideologia liittää taakseen selkeämmin voimaa, miten tekeekin, mm ihmisten muodossa.

Ideologioiden haarautumia jos seurailee, niin voi olla tiukasti kytkeytynyt ryhmien sisäisiin ongelmiin. Mistä taas alkaa, on toinen kysymys. Vaikea ajatella kattavasti.