Ounastelua ihmistieteen outouksista

Mekanistinen ihmiskäsitys oli vallalla, joskus. Sittemmin ihmisen psyykettä on alettu ajatella monipuolisemmin. Beahaviorismi-tyyppiset jäi vähemmälle.

Onko monipuolinen ihmiskuva sitten ollut osuvampi? Entä jos tilanne joskus poikkesi siitä, mikä nyt kuvaa ihmistä? Vaikka behavioristiset näkemykset eivät satu kovin hyvin ehkä koskaan, voi ne ehkä toimia paremmin, kuin juuri nyt.

Tutkimus on aikaan sidottua. Toisaalta. Tietty todellisuuskin on aikaan sidottua. Ihminen menee ajan mukana, samoin hänen tutkimuksensa.

Ehkä maailmaa on ajateltu hyvin paljon niin, että on joko vapaita asioita, tai selkeästi huomioitavia juttuja. Kun huomioitavan piiriin kuuluu kaikki järkevät ja todellisuudesta kiinnostuneet, niin nämä tosiaan voivat olla hyvin tietynkaltaisesti reagoivia.

Kun vaikuttavuus nähdään karkeasti, ja karkeaan sopeudutaan, ovat sopeutumat itse karkeita, ja niitä voi ennustaa hyvin. On osa hyvää ennakoinnin paikkaa, ja tällainen voi korostua yhteistoiminnassa, kun lisäksi hallinnasta paljon pidettävä kiinni, kun ajatus luonnon mekanismien tarkemmasta tuntemisen mahdollisuudesta utooppisempaa, käytännön elämää koskien.

En osaa ajatella historiaa, vaikka heitin jotain yllä.

Jos ihmiset elävät vahvasti vasten jotain tiettyä, niin noja määrää paljon toimintoja ja ihmisten käyttäytyminen voi olla melko ennustettavaa. Puitteet kun laitetaan, niin karsinoiden mukaan mennään. Ei siinä oikeastaan ennusteita edes tarvita aina.

Miten paljon entisaikoina on sitten oltu tuolla tavoin puun ja kuoren välissä. Kai nykyäänkin on tilanteita ja ympäristöjä, joissa ennusteet ovat hyvin varteenotettavia. Tiettyjä ympäristöjä ajatellen tuskin.

Jos ihmisistä haluttaisiin saada ennustettavia, ja tutkimuksille kunnon näyttö osuvuudesta, voisi ihmisten elämänpiiriin vaikuttaa, jolloin kumpikin menisi kivasti. Mitäs tutkimsuta sitten tämä on?

Miten tuollainen ilmiö sitten näkyy tutkimuksessa, eli ihmisen osuus tulkinnoissa, ja tulkintojen osuus todellisuudessa. Kai tällaistakin on käsitelty.

Talous lienee täysin ihmistä itseään, sekavana, tai vähemmän sekavana, tai kestävänä. Siten viittaukset talouteen voi olla sama kuin viittaus rakentajaan, johon tulisi suoremmin vedota, jos tarve.