Suhde islamiin

Entä jos islamilaisen kulttuurin voi ymmärtää, siis myös sen äärimmäisimmän muodon, jota ei hyväksy välttämättä kaikki muslimitkaan? Olisiko vähän lupaavampi asenne, jos ääri-islamin kokee jossain ongelmana, tai uhkana?

Perusteluni ajattelulle lähtee siitä, että ihminen hakee olosuhteisiin nähden yleensä toimivinta selviytymismallia. Jos resurssiniukkuutta on, ja myös pitemmältä ajalta, niin sopeutuminen tällaiseen luo aivan oman selviytymismekanisminsa. Kohtalo tappiollisenakin voi olla ihan ok, koska selviämistapa on jotenkin hyväksikoettu, kaikesta huolimatta.

Miten paljon opittua, ja iskostunutta kulttuuria tarvitsee elää, eli miten se palvelee edelleen, on toinen asia. Ehkä hyvin, ehkä ei täysin samalla tapaa nyt, tai joissain vaiheessa.

Sotkua ääri-islam voi olla selkeästi, jos sitä oppiasennetta lähtee kaupustelemaan ristiretkeilijänä sinne, missä jokin muu toimii, eikä samanlaiseen vastakkainasettelussa oikein mieltä.