Toiseusvaikutteisuus

3D vaikuttaa.

Selitys on nähtävästi se, että on sillä tavoin irrallista, mutta samalla kokonaisvaltaista, että saa aikaan kokonaisvaltaisempaa olemista, kuin mitä seuraaminen enemmän ulkopuolisena on.

Realistisuutta lähestyvät asiat suoraan aistittuna voivat viitata eri tavoin siihen, mitä elämä yleensäkin on, aistivaraisesti liityttävänä.

Kaikki havainnot perustuvat aina etäisyyteen, joka täytyy ottaa, suhteessa tarkasteltavaan. Havainnoissa ihminen on mukana jotenkin. Mukanaolopanos vaihtelee, tilanteittain. Samoin vaihtelee ympäristö, millä kokonaisuudella se on liityttävä, itse kullekin, siinä vaiheessa ja tilannehetkessä, kun sattuu olemaan.

Tunnemaailmaan liittyvät viittaukset ja kuvaukset ovat aistikohtaamisia laajempia, ja menevät kohden jotain kokonaisvaltaisempaa.

Ihmisen olemisen tasoista ei ole olemassa arkisen konkreettista käsittelyä, vielä toistaiseksi. On kuvauksia, on käsittelyä, on tietoutta. Arkisena ihmisen suhde ympäristöön on jatkuvasti jotain kokemuksellista, ja vaikka asiana on jatkuvasti meneilläänolevaa kaikille, niin asian puolesta tällaisen käsittelyyn ei ole vielä kovin paljoa eväitä. Tilanne muuttunee, jatkossa.

Omiin kokemuksiin liittyen, voi sanoa, että toiseus tulee helpommin näkyväksi, johtuen omasta irtoinaisuudesta, mitä syyksi halutaankin kertoa.

Toiseutta voi kokea tavanomaisessa mielessä yleisemmin, jos on unessa. Unessa asioita tulee tarkasteluun otannalla, jossa sidoksellisuus ja seikkojen painot vaihtelevat. Kun tietty sidoksellisuus vähenee, voi päätyä aika toisenlaisiin maailmoihin.

Jos aistimaailmaa manipuloimalla saa aikaan samaa kuin mitä tavallisesti saa aikaan unten näkemisissä, tai selkounissa, niin toiseusvalmius lienee toista, oli hyvä tai huono, tai miten tämän taipuvaisuuden kanssa toimeen tuleekin.

Sen on huomannut, että aika toiseusvaikutteinen olen. Valmius toiseuspiirteisyyteen, tätä nykyä, lienee melko vajaavaista. Omillaan varmaan pärjättävä pitkälle, käytännössä. Hyvää tietysti, jos vaikka tällaisessa tilassa olevana tuntee itseään.

Erilaisuus, esim oppimisvaikeuksien yhteydessä, on jo ihan tavallista. Asiaa varten on olemassa käsittelyä ihan erillisammatteja myöten.

Toiseudessa on jotain hienoa ja positiivista. Se voi olla aivan toista kuin pelkkä tavan havainnointi. Riskinsäkin siinä on, tosin tämä riippuu jonkin verran siitä, mitä ovat elettävät olosuhteet.