Vallankumouksista
Mitä jos päätyisi suoraan ajattelemaan, että maailma on sama nyt, ja vallankumousten aikaan? Tila ei merkittäviltä osin muuttuisi, vaikka tapahtumia olisikin erilaisina.
Mikä olisi muutosta, noissa tiloissa v ja vk? Aika veivaaminen konkreettisella tasolla toiseksi, se sama. Siis mikä sama?
Joskus on ajateltu tähän tapaan ihan erillisten kirjojen sanoman voimin. Ehkä tällaiset kulut voisi opetella tiivistämään yhteen lauseeseen, jota voi avata sen verran kuin tarvis, aina sovellettavuusalueita myöten, mille on jouduttukin.
Vähänkö kivasti toimivaa, ja teoriaa, samassa nipussa?
Kulttuureissa voi olla käytännössä eroa. Jos vaihdos toteutetaan pika-aikataululla, niin vaihdoskitka on tosiaan oma lisänsä kaikkeen. Osa ajattelee, että tulisi olla kohta a toisin, ja beekin, ja ilmaisee tahtoaan erilaisella toiminnalla.
Vallankumous on kulttuurimixin extremiikkaa. Harvemmin liitetään kulttuurien rakentumisiin, vaikka ajatuksellista arvoa voisi olla.
Edellinen oli reaktiomainen kirjoitus sillä tavoin, että sen pohja oli ohut. Kirjoitin asian ylös silti. Saatan tehdä tätä, vaikka tiedän asian jo kirjoittaessa.
VastaaPoistaKattava kirjoittaminen on aivan toista. Vaikea kuvata tarkemmin, äkkiseltään.
Tietyssä mielessä b-kirjoitus on ok, eli rinnastus valtaapitäviin, ja vallankumouksellisiin, ja tietyn asetelman jatkuvuuteen, heilahtelivatpa valtapainotukset, miten tekivätkin.
Vallan painopisteen uusi haku, joka voi teoreettisesti olla kitkaton, jopa sujuva, tai odotettu ja vaadittu, siis luonteva, niin yleensä kitka on tässä isoin kuormittavuus, ja tätä pyritään välttämään.
Vaihdoskitkan ja kärsimyksen minimointi vaatii omat vallan sinetöintinsä. Vallan sinetöinti ja sen edut eivät tule ilmaiseksi. Tämä on tietysti muutosvastaisuuden aiheuttamaa kärsimystä, vailla muutoksia, ellei puhuta torjunnoista.
Mitä vahvempaa vallan varmistusta tarvitaan, sen suurempi voima tarvitaan vastapuolen varustelussa, jos jotain tapapuolisuutta kaivataan.
Asia on yleinen, vaikka teemana aika raju.
Sen olen huomannut, että ne, ketkä eivät vaikeita asioita kovin mieluusti käsittele, voivat olla ensimmäisiä siinä, jos ajatellaan kyseenalaisia toimia. Avoin vähän kaiken suhteen, myös rankan, voi joskus olla sen joukon juttu, joka on yhtä raju suuntaan kuin suuntaan.