Luomuhuumetta helteestä
Lämpöhalvauksesta: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/2a417db7-0422-44c2-93d7-0349207619e9
Ensimmäinen mustikkareissu, tai toinen, meni vähän mainittuun tyyliin. Syynä varmaan eniten se, että selkeään lämpöön ja rehkimiseen ei ollut vielä kovin tottunut, kun pyöräilyäkin mukana.
Metsässä jotostelu on hikoiluttavaa, ja jos suojautuu hyönteisiltä, voi hikoilla melkein paikoillaan, tekemättä mitään. Alkuun ei osaa näitä tekijöitä säätää sopivaksi.
Mustikassa hyvää on se, että tosiaan on vaihtovaatteet, metsäilyvaatteiden lisäksi. Vaihtovaatteet mahdollisimman pienet, jolloin matkatessa tuulettuu riittävästi. Hiostavan päivän jälkeen pyöräily vähemmissä kuteissa on kuin ilmameressä uimista, jolla pohjustaa järvivaihetta. Kun matkailuvaatteet kevyet, niin toisaalta kantamista mahdollisimman vähän, kun varusteiden mukanapito muuten välttämätöntä, ellei tee spesiaalikeikkaa.
Lämpöhalvauksesta tuli puhuttua halvan humalan veroisesti. Koko prosessi on tosiaan tuota, kokemuksena. Suolla kun tallustelee, pursujen seassa, niin huumaavaa se on.
Tietty sekoomus on kivaa, kokemuksena. Paljon mietietty halpoja päihteitä, joista ei olisi riskiä. Vesivaje on riski, tosin riippuu varmaan jonkin verran henkilöstä ja kunnosta. Väsyneenä pyöräily on toisaalta turvallisuustekijä muitakin ajatellen.
Näitä kun tulee mietittyä, niin huomaa olevansa vähän humalahakuinen. Asiasta avautuu myös vankemman puolen paikka. Mitä se on, kivana.
Ensimmäinen mustikkareissu, tai toinen, meni vähän mainittuun tyyliin. Syynä varmaan eniten se, että selkeään lämpöön ja rehkimiseen ei ollut vielä kovin tottunut, kun pyöräilyäkin mukana.
Metsässä jotostelu on hikoiluttavaa, ja jos suojautuu hyönteisiltä, voi hikoilla melkein paikoillaan, tekemättä mitään. Alkuun ei osaa näitä tekijöitä säätää sopivaksi.
Mustikassa hyvää on se, että tosiaan on vaihtovaatteet, metsäilyvaatteiden lisäksi. Vaihtovaatteet mahdollisimman pienet, jolloin matkatessa tuulettuu riittävästi. Hiostavan päivän jälkeen pyöräily vähemmissä kuteissa on kuin ilmameressä uimista, jolla pohjustaa järvivaihetta. Kun matkailuvaatteet kevyet, niin toisaalta kantamista mahdollisimman vähän, kun varusteiden mukanapito muuten välttämätöntä, ellei tee spesiaalikeikkaa.
Lämpöhalvauksesta tuli puhuttua halvan humalan veroisesti. Koko prosessi on tosiaan tuota, kokemuksena. Suolla kun tallustelee, pursujen seassa, niin huumaavaa se on.
Tietty sekoomus on kivaa, kokemuksena. Paljon mietietty halpoja päihteitä, joista ei olisi riskiä. Vesivaje on riski, tosin riippuu varmaan jonkin verran henkilöstä ja kunnosta. Väsyneenä pyöräily on toisaalta turvallisuustekijä muitakin ajatellen.
Näitä kun tulee mietittyä, niin huomaa olevansa vähän humalahakuinen. Asiasta avautuu myös vankemman puolen paikka. Mitä se on, kivana.
Itse asiassa unohdin, mistä piti alupitäen kertoa.
VastaaPoistaKun uuvahtaa, esim lämpimän ja ponnistelujen takia, niin sitä heikkenee, tipahtaa selviämisen tasoja alaspäin, tosin ei kielteisen ikävästi, vaan luonnollisella tavalla.
Eräs huomio tuon jälkeen oli paluumatkan pyöräily mäessä, jossa kantamuksia tosiaan oli, ja väsymystä, ja hengitysrytmi löytyi hyvin luonnollisena. Yleensä ottaen hengitykseni on pinnallista, mietälie.
Kun uupunut fyysisesti, tmvaa, mitä se onkin, niin elimistön perustoiminnot löytyvät. Ei ole ensimmäinen kerta havaita asia.
Övereissä on puolensa, rajoja lähestytään, tosin turhan karistamiset ovat joskus toisaalta vapautta ja rentoutta. Näitä ei ole tekemässä itse, vaan nimenomaisesti kyseessä on jättäytyminen muun varaan.
Kuka mitenkin. Kannattaa olla varovainen. Siis sen suhteen, missä on oikeasti överipaikka, ja missä ei. Överit muuten on treeniä, siinä missä punttisaliakin markkinoidaan, jne.