Kutsumuksesta

Katsoin hiukan arjen väärinymmärtämisestä. Käsittelytilaisuus vuosien takaa, Helsingin yliopiston tuottamana.

Uskonto aiheena oli itselleni koulussa ihan ohimenevää. Ei mitään kiinnostusta teemaan. Sama oli monessa muussa aineessa. Nekin aineet, jotka periaatteessa kiinnostivat, olivat omaa aikaani nähden väärässä kohdassa.

Nykyään voi jo kiinnostua aivan eri tavalla kaikesta. Oikeastaan moni kouluissa käsitelty teema saattaisikin kiinnostaa vasta nyt.

Mitä sitten ovat kiinnostavat teemat, joihin on luontaista kutsuvuutta, vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Vaikea sanoa.

Opiskelijoiden ja koululaisten teemoista tiedetään kyllä sanoa. Osaavat kyllä valita tai siis usein lotota, ja kun kerran jotain ruksattu, niin kiinnostipa tai ei, niin päntättävä. Sama ammattien kanssa.

Ajanhaaskausta, survoa itsensä sitoutumuksiin, vaikka itse voisi valita. Miten voi tietää, mistä tulee pitämään, ja minkä kokee omakseen.

Kutsumukset hukutettu. Näin suuremmalta osin.

Jos ihminen ei jotain tiedä päiviensä tekemisistä, tai vuosien, niin tulisi melkein odottaa, että linjaa avautuu. Se voi vaatia tosin muutakin kuin tekemättämyyttä, siis muuta kuin taivaalta tipahtavaa ilmoitusta.

Näissä tulisi taata liike. Isotkin urakat ja urakkapolut ovat kivoja, kun niihin liittyy mielekkyys.