Ongelmankäsittely vs ongelmanvälttely

– Jos ei elä omaa lähielämää, eikä sitä käsittele, tuskin oikeutta lähteä laajempiin ympöröihin, samalla tapaa.
– Jep. Ja toisaalta jos ei laajempia asioita käsittele, ja toimi niiden mukaisesti, ei ole oikeutta lähielämään, samalla tapaa.
– No, johan on kinkkistä.
– Juu, joskus vain ei ole mahdollista kuin toiseen, joten tällainenkin paikka ilmenee.
– Ai, no toi selventääkin paljon.

Käsittelyistä tuli mieleen ongelmakohtiin syventyminen. Etukäteisvalmisteluissa ei oikeastaan voi olla muuta kuin aiemman perusteella lähtevää suuntautumista, oli se suunnittelua tai jotain tulevaisuuteen ja tapahtuneisiin liittyvää.

Meinasin aloittaa niin, että ainoa järkevä kohta käsitellä jotain, on ongelmakäsittelyt. Kun kaikki menee hyvin, ei käsittelyjä tarvita, etukäteisenä, vaan luontevaa on mennä intuitiolla.

Kun kaikki pysähtymiset eivät oikeastaan voi olla kuin ongelmiin liittyviä, niin oikeastan käsittelyt ovat aina ongelmakäsittelyjä.

Ehkä se ero on käsittelyissä, että siinä kun haetaan patenttia, jolla jatkaa ja olla selvittämättä päätymisiä, jotka kelailuttavat, niin positiivisempi tapa on yksinkertaisesti ottaa selvää, miksi on päädytti siihen, minkä halutaan olevan toisin.

Ongelman taustaselvityspainotus ei poista sitä menettelyä, etteikö toimittaisi, sillä liike ja jatkomenemiset luovat konkreettisemmin tietoa siitä, mikä on pohdinnanalaiseksi otettu.

Jos liike ja tekeminen tähtää ongelmien unohtamiseen, sivuuttamiseen, ... niin tällainen kohta olisi tarkemmin ajatellen se kyseenalainen kohta, ongelmankäsittelyssä, joka siis olisi ongelmanvälttelyä.