Tunteiden matkassa

Jos ihmisellä on tunnemaailma, ihminen voi ajoittaisesti päätyä erilaisten tunteiden vaikuttamaksi, niin samanlaisesti on koettavan pysyvämmät olotilat, joita myös erilaisena.

Tunne voi mennä nopeasti. Vaihtua vaikka toiseen. Olotila ei välttämättä ole niin voimakkaan tunnepitoinen, mutta jotain tunnesävyä kestää pidempään.

Havainto taas omanaisempana, ei välttämättä merkitse erityisemmin, tosin siihen voi liittyä merkityksiä, jolloin jotain kokemusta tapahtuu. Havainto voi kääntää jotain tunnemaailmassa, ja ehkä olotiloissakin.

Jos tunnemaailma on yleensä vaihtuva ja ihmisellä näin toimivana tarkoituksenmukainen, olotilaansuuntaisempana kyseessä on entisen vaikutukseen jääminen, jolloin on mahdottomampaa olla samalla tapaa vaikuttuvana havainnoista, kuin vapaammasta tilasta lähtien.

Tunne voi saada aikaan toimintaa, siis jotain tunteenmukaista. Tunteisiin voi yrittää lisäksi vastata aktiivisesti niin, että hiertävä tunne lievittyy, tai positiivinen tunne voimistuu. Positiivisen voimistaminen voi peittää sen puolen kokemista, joka hiertää.

Tunnetoiminta voi johtaa pysyvän rakenteiseksi, jolloin toimintaa alkaa olla sillä tavoin paketissa, että siihen nojataan samankaltaisissa tilanteissa.

Aika selvää, että jos on päädytty toimimaan jotenkin, ja toimiminen on onnistunut, onnistuneesti jatketaan, kun tuntuu käyvän, jatkossakin.

Paitsi että toimintatapa jäisi käyttöön onnistumisten myötä, niin toiminta kun tapahtuu jonkin koetun takia, ja alkaa toistua, niin toimintamuotoa jää pysyvämmäksi, vaikkei onnistumista enää ilmenisi. Peruslähtökohta toiminnalle on kuitenkin okoo, tarpeisiin nähden. Toiminta itsessään vähentää jännitettä, siihen nähden, että jäätäisiin tuleen makaamaan.

Toimintalähdöt tuloksettomasti toistaen siis voivat lievittää tunteita ja olotiloja. Olotilojen kohdalla toimintaa ilmenee jatkuvasorttisena lievittäjänä.

Kun jotain on koettavana ja vasten kokemuksia, niin omasta itsestä huolehtiminen nousee akuutiksi, toisena tekijänä. Pitkäaikaisemmin kehittyneessä tilanteessa on selkeitä ratkaisumalleja ja malleja vastaavaa toimintaa, olipa saldo kokemusten kanssa elämisessä mikä olikin. Merkityksissä, ja niiden kohtaamisissa, päädytään olemaan, miten taidetaankin.

Kun toiminta tehoaa jonkin merkitykseen, merkitys voi kielteisenä vaimeta, ja jos toiminta on jatkuvaa, merkitys voi kadota pysyvämmin. Tiettyjen vaikeampien, ja ratkaisemattomien asioiden kohdalla ratkaisu tulee pysyvämmäksi.

Toiminnalla, ja sen mukaisella rakentumisella voidaan päätyä jonkin asian neutraloimiseen, pysyvästi. Ylläpitotyötä voi joutua tekemään, tosin ennenkaikkea tämä tarkoittaa sitä, että kun kokemuspuoli on hyvin erilaista, niin vaimennustoimintaa on ajoittain jalostettava, että tietylainen immuniteetti säilyy, ja toimii entistä fiksummin.