System cracker

Eilen katsoin leffan: System cracker. Kertoi noin 10-vuotiaasta tytöstä, joka oli laitoskierteessä, impulsiivisaggressiivisen käytöksen takia.

Tarinana erittäin uskottava. Tuollaisen toteutus täyskuvaavana, kaikilta osin vaikeaa. Hyviä kuvausideoita, joista tosin en kaikkia älynnyt. Uutta oli, ilmaisutavassa, ja teeman ilmaisuun sopivaa.

Vaikka loppu oli traaginen, ja katsojalle yllättävä, niin tavallaan mielentilana se päättyi "onnellisesti", siis kuolemaan. Suhtautumisen tällaiseen, voi kokea vaikeaksi.

Mitä jos kuolema onkin vapauttavaa? Mitä riskiä elätellä tällaista?

Ihmisen ajautumia itsessään, en lähtisi millään valtuuksin arvioimaan, tai hänen, joka katsojana luo suhdetta kerrontaan. Toivoa voi, ettei ole rikkoja, tällä tavoin.

Toisaalta, päähenkilön kuolemasta ei ole varmuutta. Särkyneisyydestä on. Sitä varmasti luvassa, samaa toistaen, jos kuvittelee jatkoa.

Kuvaavaa oli henkilön kasvot, suhteessa toimintaan. Jotenkin realistinen juttu, myös näyttelijän osalta, muutenkin. Aliaktiivset silmän alueet, vai mistä se vaikutelma tuli.

Kuvaa voidaan muuttaa elokuvateollisuudessa, esim silmien osalta, koska aitoa extremeä on vaikea saada, ellei aidon oloinen tilanne, mikä taas on painajaista saman tien, eli ei enää oikein kulttuuria, tai ilmaisua.

Unohdin pääasian, mikä piti leffasta kertoa, eikä tuota sivumatskua. Piti liittää ajatus siihen uutiseen, joka julkaistiin jokin aika sitten Hesarissa.

Rikollisten uusimisiin vaikea vaikuttaa, erilaisilla hoito-ohjelmilla. Tulokset voivat olla jopa päinvastaisia. Menin töksäyttämään Facessa, etten ihmettele.

No, meni nyt niin sivupoluille, että jatkettava, kun muistuu mieleen tietty toisen tason kuviojuoni. Kai se siitä palautuu.

Kirjoituksen epäonnistuminen tähän tapaan, ... tällaistakin voi, tai joutuu näköjään kelailemaan.