Tieteen laatu

Tutkimus on tieteessä perusjuttu. Mitä tutkijuus sitten on, ihmisenä? Varmasti jotain.

Jokin piirre korostuu, tai syytä korostaa, tutkimuksessa. Jotain menee vähän toisin, kuin tavan elämässä. Ei varmaan olemassa systeemistä kartoitusta, täysosuvana, tai ehkä höpsö lähtökohta selvittää lähestymistapaan merkittävästi liittyviä.

Tutkimisen peruslähtökohta on kai se, että arvelee jostain, johon ei ole olemassa riittävästi otetta, ja ote tässä tarkoittaa tieteen vinkkelistä kai eniten tiedollisuuden osuutta. Tuntematon, tiedostamaton, tajuamaton, ... voi herättää kiinnostusta.

Minkä voi kokea ja tajuta, sitä ei välttämättä osaa selittää sanallisesti, teoreettisesti, ... Poikkeaa siitä, että olisi jotain täysin tuntematonta, joka selittäisi havaintoja.

Jälkimmäinen vaikuttaa selkeämmin salapoliisityöltä, ja löydettävää ajatellen arvokkaammalta, koska avautuu mahdollisuus ymmärtää enemmän siitä, mitä on havaittavissa.

Havaintotason tietämys ja rakentelu, vs perustavamman osuuden merkitys, joilla näkyvään ja ilmenevään syntyy ymmärtävä suhde, pelkän ilmaantumiskytkösten sijaan. Varmasti jotain vankempaa.

Jotain tiedeopuksia lukenut. Varmaan menee jonnekkin kausaalisuuteen, ja korrelaatioihin, siis sen rakenteellisuuden arviointiin, jota saatu selville. Korrelatiivisuus voi varmaan vahvistaa perustason kausaalimalleja, mutta ei päinvastoin, vaikka todennäköisyydet merkkaisi, jossain kontekstissa jotain.

Kun siis kiinnostuu sanoittamattomista alueista, joista kuulemma tulisi olla hiljaa, niin oikeastaan voi ajatella asenteen olevan perusteellisempaa.

Aleueet, joissa ilmeneviä ovat: moniselitteisyys, monitulkintaisuus, käsittämättömyys, ... ovatkin niitä, joista kiinnostuminen ei ole välttämättä tyhjää, vaikka tieteellisemmän osuuden puolelle ei niin paljoa olisi tuotavaa, eikä ainakaan nopeasti.

Todellisuuden tuntemuksen suhteen, perustavuus on vaikeaa, tosin samalla laadun suuntaista. Ilman tätä, on hajanaisuutta, ja detaljimaailmaa. Joku voisi korostaa, että matskua kunnolla kasassa, täydellisempään kombinointi-tuloksiin. Mitenhän käytännössä.

Jos tieteen tulisi paitsi räjäyttää sulautettavaa materiaalipohjaa saataville, niin samanaikaisesti tulisi nähtävästi huolehtia riittävästä eheydestä, joka syntyvän materiaalin suhteen olemassa. Miten tiede voi pitää sisällään tällaista eheyttävää voimaa, muuten kuin tutkijoittensa kautta.

Menee siihen, että etenevyyttä varten, tuntumaan aina oltava ote, joka on tutkijariippuvaisesti oltava. Mikä voi olla se silta, jota pitkin kukin on kosketuksissa todellisuuteen, ja jonka kantavuuden voi kokea hyväksi, tai riittämättömäksi.

Sovellettavuutta joutuu siten pakosti tutkailemaan. Mitä voi pitää sovellettavuuteen kuuluvana. Millainen on linkin todellisuuteen oltava, että merkitystä ilmenee? Mitä merkitys sitten kertoo, yleisestä sovellettavuudesta.

Näin kelaillen, voi henkilökohtaisesti saada aluetta tutummaksi. Mitään erityisen osoitettavaa en löytänyt itselle, eikä mahdolliselle lukijalle.

Tällainen kirjoituksenakin, on enemmän itse hakijan kasvuun liittyvää, mikä taas voi tarkoittaa jossain vaiheessa parempaa suhdetta ja erottuvuutta siihen, mistä voisi olla paremmin perillä.

Tieteen laatu voi liittyä siihen, ettei tekijää itseä voi olla huomioimatta. Tämä taas viittaa subjektiiviseen, sen korostetun objektiivisuuden sijaan.

Jotta laatua saa objektiivisempiin saavutuksiin, on subjektiivisuutta oltava sitä mukaa enempi? Olisivat siten toisilleen välttämättömiä, joskin erotettava, tietyissä tilanteissa, eli kykyä tähän silti tarvitaan.

Kun objektiivisessa maailmassa edetty selkeä askel, avautuu toinen lähtö tarkastella asioita, hiukan toisin vaikuttuneena subjektina.

Kuka voi vaikuttua, vaikka omituisesti. Ehkä muuttaa maailmaa, jolloin omituisuuskin voi johtaa tekijäpuolen liikahtamiseen, jolloin lähtötilanne muuhun muuttuu.

Tieteen laadun voi ajatella olevan laajanakin sattuman hyödyntämistä. Huuhaasta se voi lähteä, tai siitä, mitä ei tosiaan allekirjoita huuhassa onnistuja välttämättä sen enempää, kuin tiedeyhteisökään.

Toisaalta, sekin huuhaa riittää, jossa huuhaasta pitää kiinni sen löytäjä, tai jokin kannattajajoukko, löytäjän oikeasti ollessa esim vedättäjän roolissa.