Juutalaiset ja holokausti, sekä ihmisen rakentamat katastrofit

Holokaustin muistopäivä meni. Usariin piti kirjoittaa jotain käsitystä, tuosta aiheesta, josta taas mahdollisuutta olisi ollut, vähän toisella tapaa kirjoitella.

No, erään blogistin kommenttiosioon heitin jotain, kun käsiteltiin sitä, miksi holokausti syntyi.

Menin sanomaan, että kyseessä on sivistys/kehitys, ja selkeä sellainen, nykyaikaan liittyen, kuten usein korostetaan, aikalaishyväisesti.

Sivistys kun vielä yleensä ihan noin, assosioidu ongelmaksi, eikä holokaustin syyksi, niin täsmensin, että eräs sen merkittävä piirre on potentiaali, jolloin päästäisiin eräällä tavalla kertomaan ongelman perustavammista syistä, tai tapahtumapohjasta.

Potentiaali ja sen paketti, näin isona kuin mitä p-pallosta saadaan Maapallolle, on tosiaan se, mikä jakaa ihmiset, suhteessa tähän, kun nyt sattuvat tarvitsemaan jotain siivua siitä, tai ilman siivusellaista, ei oikein saa sitä, mitä syytä saada.

Joten siinä se. Ongelmaa ei olisi mikään ideologia ratkaissut, ja ongema ilmenisi, miten tekeekin. Hyvin monessa tapauksessa, tarkastelukulmana voisi olla tässä mainittu.

Ainahan tarvittavaa haetaan, ja jos niukkuutta sen saamisessa, niin kähinää, ja järjestäytymistä, että mahkuja mahdollisimman hyvin. Joten kovin kaksinen ei teoriani ollut, tai taustasyyn tarjoaminen, tuon kysymyksen yhteyteen.

Vinkkeli tuli tetsonista. Mikä ettei. Ihan on tarkastelumahdollinen tapa, luoda katsetta maailmaan, ja keisseihin.

***

Kun kirjoituksen jälkeen vielä ajatuksissani palasin aiheeseen, tuli mieleen eräs toinen teoria. Se lähtee ihmisrakenteen eri kehityslinjoista, ts kyseessä vähän teoreettisemman oloista selitystaustaa.

Juutalaisia kerrottu noheviksi. Heitä on tämän tyyppisesti, myös tänä aikana, vaikka suuri osa tuosta kansakunnasta tuhottiin, keskitysleireillä.

Fiksuus luo menestystä, ja jos tässä erottuu, voi käydä ristiriitaiseksi. Tämä seikka tunnetaan, monissa yhteyksissä.

Kun fiksuus väistämättä liittyy parempaan menestykseen, miten pärjätä tällaisen ryhmän, tai osajoukon parissa? Millä strategialla?

Älyllinen nohevuus, tai mikä kyky tahansa, tulee helposti kantajansa käyttöön, kun palvelevuutta parhaiten.

Jos juutalaispiirteisteissä on jotain, eikä niihin kaikki kykenisi, menestykseen voi pyrkiä muuten. Mitä voisivat vaihtoehtoset menestymislinjat olla?

Jos juutalaisten fiksuus liittyy paljon yksilöpiirteisiin, joilla ei niin paljoa yhteyttä sosiaalisiin ominaisuusksiin, ja selviytymismekanismeihin, niin fiksuus voi olla tosiaan pois, joltain toiselta voimavaramahdollisuudelta.

Noin muotoillen, se asetelmaero, johon erilaisuus liittyy, on siten kyky ja mahdollisuus sosiaalisten resurssien käyttöön.

Mitä enemmän joukkovoimaa ja massaa, sen parempi vastavoima, ja kyky pärjätä muuten nohevakykyisten rinnalla.

***

Biologispohjainen selitysmalli, tuolla tavoin kuvattuna, voi olla osumaton ja kökähtää. Jos tilanne luo vastavoiman, ja ison tarpeen sen kasvattamiseen, edes jollain tavoin, mutkia voidaan suoristaa, ja päätyä siihen, mitä holokaustin aikana toteutui, juutalaisille.

Häpeä, huonommuus, itsevarmuus,.. tietynalaiset vahvat omakuvat, luovat ison lähtökohtaeron, jollain tapaa. Liittyy helposti menestykseen.

Kun natsit korottivat oman rotunsa ylitse muiden, niin kyseessä voi olla kompensatorinen keikaus, jolloin tapahtumat selittyy enemmän sosiologisen tason kautta.

Oman rodun korotusta, natsien tapaan, voi ajatella kertovan melko suoraan tapahtumien syntypohjan.

Mites nyt, niiden mahtavuusmuotojen kanssa, ja tarpeessa tehdä selkeää erottuvuutta, suhteessa... kehen? Ilmeneekö mainittua peruskaavaa, jossain muodossa, ja millä tasolla?

***

Ja taas biologisemmalle puolelle...

Ihminen oppii maailman jokaisen kielen, jos lapsena syntyy tiettyyn kieliympäristöön. Biologia ei tässä tilannetta juuri muuta. Tummaihoinen puhuu suomea,tai englantia, siinä missä vaaleammat. Jne.

Konkretiaa olisi tietysti se, jos näkisi suomalaisen oloisen, joka ei osaisi suomea, vaan vaikka kiinaa, tai jotain Afrikan kielistä. Tähän on harvemmin mahdollisuutta törmätä.

Vaikka yleinen kielivalmius olisi jokseenkin sama, geenitaustasta riippuen, ihmisen tapauksessa, niin se, miten kieltä käyttää, mitä sisältöä painottaa, ... voi olla kytkeytynyt enemmän biologiaan, kuten muukin toimet ja käyttäytyminen.

Geenit pohjalla, voivat vaikuttaa yllättävän paljon, mutta millä tavoin?

Kieli pinnallisrakenteellisesti, on mielestäni etenkin jaettavuuteen liittyvä väline. Sen vuoksi kielikiistat ovat nähtävästi hyvin tärkeitä, pienestäkin. Välitettävyys on tärkeää, ja kommunikointikyky, ja voi oikeastaan priorisoitua ohi sen, mitä kieli tarkemmin välittää,... sanotaan vaikka faktisemmin.

Voitaisiin toisaalta ajatella myös välittämisen kokonaisemmasta kontekstin painoa, joka varmistuisi melko tarkan kielen ylläpidon turvin, vaikka tuo toisaalta veisikin paljon tehoa kielestä, tietyllä tapaa.

Kun siirrytään selkeämmän keskinäis-jaettavuuden ulkopuolella oleviin tekijöihin, mitä matkasta jää, kun suuntaa jatketaan, ja jatketaan?

Mennään kohden atomaarisempaa ihmisrakennetta, jossa taas on tilanne, että yksilöt aika samalla lähtöviivalla, jos rakennetta kuvataan esim alkuainekoostumuksen perustella, tai sen perusteella, mitä alkuaineita kussakin on.

Yhteisiä tekijöitä on paljon, myös materiarakenteemme atomaarisella tasolla. Toisaalta, näiden organisoitumisessa, on varmasti eroa.

Ei vaikea kuvitella, että alkuaineiltaan kaksi täysin samalla koostumussuhteella varustetut ihmiset, voisivat poiketa toisistaan hyvin paljon, ilmiasultaan ja ominaispiirteiltään.

***

Kolmas selitys holokaustille, ja tämän tapaisille, joita tosiaan kertynyt jo paljon, vaikka holokausti muistetaan parhaiten, ja korostuu ...

Voisi olla yhteisödynaaminen, sosiologinen, tai yleensäkin, ihmis- tai ihmisryhmävälinen.

Voi nimittäin olla, että vaikka kansoja olisi kuinka paljon erilaisina, erityisempiä keskinäiskatastrofeja ei syntyisi. Olisi sitä potentiaalia, ja toisaalta sen tehokasta käyttöä.

Erilaisuus voisi tarkoittaa sitä, että resurssien suhteenkin voitaisiin olla jonkin verran ohi pahimpien törmäyskurssien, noin mahdollisuuksien puolesta. Ihminen voisikin joskus, ja jollain taapaa elää kohtuuhelposti, ainakin ei-ihmistyyppisten, ts eläinten kanssa, ilman isojen ongelmien kehittelyä, ainakaan itseä ajatellen.

Se tiedetään, että ihminen voi tarvittaessa olla hyvin tyly, muita eläimiä kohtaan. Tuhoavuus on mahdollista, ja toteutuu helposti, jos tarve.

Kun ihmisillä tuppaa olemaan samanlaisia resurssitoiveita, samanlajisina, ja toisaalta tarvetta on resursseihin, ja niiden varmistamiseen, suhde ristiriitalaisiin voi olla helposti sama kuin niihin eläimiin, jotka ovat esteenä.

Yksinkertaisen oloista päättelyä tuokin.

Ihmiseen liittyvissä ristiriitatilanteissa, sosiaalisuus tulee mukaan avuksi varustautumissa, siinä missä muutenkin elinolojen hoitelussakin. Tämä piirre erottaa meitä paljon muista lajeista, ainakin vahvuutensa puolesta.

Koska ihminen on monipuolisesti kyvykäs, reviirinsä ottajana, ihminen resurssiristiriitatilanteessa, ei ole mikä sattu "haitta-eläin", vaan vaarallisempi sellainen, joka kykenee vielä liittoutumaan, potentiaalistensa kanssa.

Ihmisen kyvyt, tekevät hänestä vaarallisesti otettavan. Toisaalta, kun pallo tosiaan käynyt pieneksi, resurssialueiden osalta, yhteys resursseihin voi olla uhattuna helpommin, ja melko pysyvän oloisen uhan alla, voitaisiin päätyä olemaan. Arvaamattomuus korostuu.

Ihmisen joutuminen herkästi erilaisiin keskinäisongelmointeihin, voi olla luonnollinen seuraus siitä, miten kyvykäs hän on. Samalla selittyy isot sodat ja kärsimykset, joita jatkuvasti kohdataan, vaikka kohtaamistapa voisi vaihdella.

Mitä hankalampi tilanne, sen enemmän liipaisinherkästi mennään, ja sen kurinalaisemmin oltava, ettei erottuisi kielteisesti, hankalaan ryhmään.

Ihmisen elämää yleisesti, voisi ajatella terrorismivinkkelistä. Olemme vankeja, ja vankeutta kuvaa terroristinen uhka ilman, että terroristeiksi nimettäviä erikseen olisi. Usein on, tai voi olla.

Erityisen kuvaavaa terrorimin kaltainen olotila mentaalisesti että konkreettisesti on, jos ajattelee sitä, että käytännön suhde resursseihin vaihtelee varmuudeltaan, riippuen ihmisen ja ihmisryhmän asemasta, suhteessa toisiin, ja toisaalta kun epävarmuus ja kilpailu jatkuvasti päällä, ja ihminen voimakkaasti kielteiseen olotilan muutokseen, jää jokin asetelma päälle.

Seuraus on tosiaan se, että tilanne lukkiutuu, ja kun lukkiutumaa ei ole, on se tarkoittanut jotain purkamistoimea, ts konfliktia, uusjakoa, tms. Eläinkunnassa nämä syklit ovat selvemmin tiedossa, joillakin sosiaalisilla lajeilla.

Tärkeää voi olla ymmärtää ihmisen tapauksessa sitä, miten taipuvaisia olemme jo pelkän rakenteemme vuoksi terrorismiin, ja sen oloiseen ilmapiiriin.

Eläin, joka jalostuu samalla tapaa tehokkaksi, ja kytkeytyväksi, on saman ongelman edessä. Siten ihminen ei ole sen erityisemmin paha, kuin häntä edeltäneet, ja hänen jälkeensä paikkaa pitävät.