Juhasamy

Eilen metsässä, varovasti. Keskiviikkona tuli pieni flunssa, kun satoi, sääennusteesta poiketen, ja kylmetyin, vaikka yritin olla jatkuvasti liikkeessä, enkä siis keskittyä marjastukseen, vaan sienten etsintään. Ei riittänyt liike, sillä vähän väliä satoi, ja märkä maasto kasteli. Tietyllä tapaa epäonninen keskiviikon reissu meni mönkään paitsi sateen, niin sateeseen varautumattomuuden takia. Ei lämmintä matkassa, ei huopahattua, jonka ostanut, ja lisäksi luulin, ettei sateenvarjoakaan, tosin tämäkin meni niin, että tuli kannettua se sateenvarjo, muttei käytettyä. Flunssa aiheena on hyvä, koska sitä haluaisi, ettei ihan pienestä metsäyhteys katkea. Mietiskellyt teemaa viimeistään silloin, kun flunssa päällä. Viime yönä oli kurkku kipeä, kuten edelleenkin. Kokemuksena eilinen päivä oli opettava, kun liikkeellä heikossa kunnossa, siis varoen samalla rasittumasta liikaa. Eilinen reissu oli käännekohta mustikan suhteen. Viime viikolla oli vielä ihan kerättävää mustikkaa. Kun puolukka...

Katsoin hiukan arjen väärinymmärtämisestä. Käsittelytilaisuus vuosien takaa, Helsingin yliopiston tuottamana. Uskonto aiheena oli itselleni koulussa ihan ohimenevää. Ei mitään kiinnostusta teemaan. Sama oli monessa muussa aineessa. Nekin aineet, jotka periaatteessa kiinnostivat, olivat omaa aikaani nähden väärässä kohdassa. Nykyään voi jo kiinnostua aivan eri tavalla kaikesta. Oikeastaan moni kouluissa käsitelty teema saattaisikin kiinnostaa vasta nyt. Mitä sitten ovat kiinnostavat teemat, joihin on luontaista kutsuvuutta, vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Vaikea sanoa. Opiskelijoiden ja koululaisten teemoista tiedetään kyllä sanoa. Osaavat kyllä valita tai siis usein lotota, ja kun kerran jotain ruksattu, niin kiinnostipa tai ei, niin päntättävä. Sama ammattien kanssa. Ajanhaaskausta, survoa itsensä sitoutumuksiin, vaikka itse voisi valita. Miten voi tietää, mistä tulee pitämään, ja minkä kokee omakseen. Kutsumukset hukutettu. Näin suuremmalta osin. Jos ihminen ei jotain ...

Jos ihmisellä on tunnemaailma, ihminen voi ajoittaisesti päätyä erilaisten tunteiden vaikuttamaksi, niin samanlaisesti on koettavan pysyvämmät olotilat, joita myös erilaisena. Tunne voi mennä nopeasti. Vaihtua vaikka toiseen. Olotila ei välttämättä ole niin voimakkaan tunnepitoinen, mutta jotain tunnesävyä kestää pidempään. Havainto taas omanaisempana, ei välttämättä merkitse erityisemmin, tosin siihen voi liittyä merkityksiä, jolloin jotain kokemusta tapahtuu. Havainto voi kääntää jotain tunnemaailmassa, ja ehkä olotiloissakin. Jos tunnemaailma on yleensä vaihtuva ja ihmisellä näin toimivana tarkoituksenmukainen, olotilaansuuntaisempana kyseessä on entisen vaikutukseen jääminen, jolloin on mahdottomampaa olla samalla tapaa vaikuttuvana havainnoista, kuin vapaammasta tilasta lähtien. Tunne voi saada aikaan toimintaa, siis jotain tunteenmukaista. Tunteisiin voi yrittää lisäksi vastata aktiivisesti niin, että hiertävä tunne lievittyy, tai positiivinen tunne voimistuu. Positiivise...

Usein puhutaan rationalisoinnin riskeistä. Varmasti aivan oikein perustein. Tapahtumia tulisi enemmänkin kokea, ja käydä läpi. Toinen puoli tässä on jonkin verran myös totta. Kun on myrskyilyä, niin se voi olla loputon myös silloin, kun asiat voisi olla selviä, ja jos taistella täytyy aina, niin olisi rintama sitten toisaalla. Eräs piirre ihmisillä on, erilaisten katastrofien yhteydessä lisäksi sellainen, että asiat halutaan kirjoittaa ja saattaa etupäässä tiedoksi. Tarvetta on ilmennyt jonkin verran historiassa. Dokumentoinnin pohja voi olla samankaltainen kuin ylipäätään se, että lisäännytään, ja hankitaan lapsia. Piirre voi joskus ohittaa tolkullisuudessaan sen, että alettaisiin lisääntyä kuin myyrät.

Joskus vuosia sitten, ostin neljä soikeaa, 15 litran ämpäriä. Sen jälkeen vastaavia, hiukan eri mallisia, matalempia ja pinkkejä. Heti alkuun meni värillisistä kuljetusämpäreistä kantolenkki, muutamasta. Vuosia myöhemmin, eli eilen, särkyi yhdestä pohja täysin säpäleiksi. Erikoista, että se värillisten joukko, jossa kantakahva meni rikki, on noista ämpäreistä nyt paras, muutenkin. Eräs oppi vuosien varrelta sekin, että kantolenkki ei ole välttämättä paras lisäuloke ämpärissä, vaan voi aiheuttaa ongelmaa esim varastoidessa, ja takertuessaan johonkin. Lisäksi ämpärin kantaminen omassa tapauksessa on monesti metsäillessä toisella tapaa tehty. Kantolenkki saattaisi joskus olla avuksi, tosin nykykäytössä turha.

– Jos ei elä omaa lähielämää, eikä sitä käsittele, tuskin oikeutta lähteä laajempiin ympöröihin, samalla tapaa. – Jep. Ja toisaalta jos ei laajempia asioita käsittele, ja toimi niiden mukaisesti, ei ole oikeutta lähielämään, samalla tapaa. – No, johan on kinkkistä. – Juu, joskus vain ei ole mahdollista kuin toiseen, joten tällainenkin paikka ilmenee. – Ai, no toi selventääkin paljon. Käsittelyistä tuli mieleen ongelmakohtiin syventyminen. Etukäteisvalmisteluissa ei oikeastaan voi olla muuta kuin aiemman perusteella lähtevää suuntautumista, oli se suunnittelua tai jotain tulevaisuuteen ja tapahtuneisiin liittyvää. Meinasin aloittaa niin, että ainoa järkevä kohta käsitellä jotain, on ongelmakäsittelyt. Kun kaikki menee hyvin, ei käsittelyjä tarvita, etukäteisenä, vaan luontevaa on mennä intuitiolla. Kun kaikki pysähtymiset eivät oikeastaan voi olla kuin ongelmiin liittyviä, niin oikeastan käsittelyt ovat aina ongelmakäsittelyjä. Ehkä se ero on käsittelyissä, että siinä kun ha...

Nettikeskustelun tasoa voi nostaa helposti siten, että siinä kun on kommentteja, heitto- ja sutaisutyyliin, niin vastapainoksi voisi odottaa selkeämpää perehtymistä, ja yrittämistä paneutua laajempaan otteeseen, itsenäisesti. Siis myös tällä tavoin osallistuen. Samaa jos odottaa medialta, pelkkien pinnallistapahtumien sijaan, niin odotuksissa jotain yhtäläisyyttä. Heittely selkeän vakavuuden vastapainona virkistää ja avaa. Sillä on paikkansa, tosin yksinomaisena vähän kuin ei mitään, eikä edes sitä.